Sinulle
Sinä joka valmistut tänä keväänä.
Sinä joka et vielä tiedä mitä osaat.
Sinä joka lähdet lastenkodista maailmaan.
Sinä joka teet kesän työtä, että saisit talvella nuudeleita.
Sinä jolla ei ole elokuussa rusketusta.
Sinä joka kannat salaisuutta.
Sinä jonka isä ei tullut pallokentän laidalle, päättäjäisiin eikä publiikkiin.
Sinä jonka äiti väsyi.
Sinä joka uuvut vastuuseen.
Sinä joka tänä päivänä saat tietää olevasi syöpäpotilas.
Sinä joka kannat huolta vanhemmistasi.
Sinä joka pelkäät jälkikasvusi puolesta.
Sinä joka et rohkene puhua äidinkieltäsi raitiovaunussa.
Sinä joka olet kaikille näkymätön.
Sinä joka kaipaat sitä mikä ei koskaan palaa.
Sinä joka uskot ettei sinulle ole paikkaa maailmassa.
Juuri sinä. Sulje silmäsi ja hengitä syvään. Kielot nousevat metsissä hiljaa. Tuuli kantaa niiden tuoksua kauas. Tuomet seisovat tyyninä kevätilloissa. Sorsa uittaa yhtätoista poikasta purossa. Tulee uusia keväitä, lupaa pyytämättä, voimalla.
Ehkä tunnet, että sinussa ei ole mitään, jos sinussa ei ole ulkoisia vallan, suuruuden ja vaurauden merkkejä. Sisäiset merkitykset kertyvät hitaasti, ja varmuus omasta itsestä täytyy valloittaa ajan kanssa. Eikä kenelläkään tunnu olevan aikaa.
Mutta sinulla on kaikki aika, juuri nyt. Rikkaimmallakaan ei ole enempää kuin se hetki, jossa hän elää.
Tulee ihmisiä, jotka osoittavat sinulle, että on hyvyyttä, toisin kuin tämä maailma tahtoo todistaa. Istu penkille, torikahvilaan, silokalliolle. Puhu palstaviljelijälle, stadin kundille, koiranulkoiluttajalle, pysäkillä istuvalle mummolle. Usko heitä. Kuule heidän tarinansa.
Kesä on tullut. Pysähdy aistimaan sen jokainen hetki. Sinulla on siihen lupa ja oikeus. Kesää ei omista kukaan.
Kirjoittaja on äiti ja kirjailija.
Jaa tämä artikkeli: