Sinulle, joka sanoit olevasi rupusakkia
Kirjoituksesi (K&k 25.2.) pysähdytti minut. En tiedä, miten reagoisin, jos joutuisin samaan tilanteeseen kuin sinä. Haluan uskoa, että et ole omaisillesi rupusakkia, vaan he rakastavat sinua. Ehkä heillä itsellään on vaikeuksia ja huolia, joilla eivät halua rasittaa sinua, äitiään tai isoäitiään. Tämä aika on vaikeaa myös nuorilla perheillä.
Voisitko ottaa yhteyttä oman seurakuntasi diakoniatyöntekijään, joka voisi järjestää sinulle vapaaehtoisen ystäväpalvelusta, joka voisi auttaa sinua esimerkiksi ulkoilussa, miten sinulle sopisi. On ihmisiä, jotka haluavat toimia Jeesuksen ”käsinä ja jalkoina”.
Saisit ehkä uutta näkökulmaa asioihin, että sinusta välitetään.
Meeri Turunen
Jaa tämä artikkeli: