Liiton malja -maalaus. Karakappelin takaseinällä on värikäs taideteos, jonka kautta näkyy taivas.
Sinun edestäsi annettu
Ehtoollisen asettaja oli kuuluisa siitä, että ruokaili kaikenlaisten ihmisten kanssa. Yhteyden aterialla kaikille kastetuille on tarjolla osallisuus kirkon aarteista.
Kun kirkossa pappi kutsuu pöytään, jossa ”kaikki on valmiina”, yksi nousee empien, toinen vanhasta tottumuksesta. Joku miettii, olenkohan riittävän uskova, toinen kysyy mielessään, mikä lienee rituaalin tarkoitus.
Ehtoollispöytään kutsutaan kuitenkin kaikkia.
”Jokainen on tervetullut. Tule sellaisena kuin olet. Ei tarvitse olla pyhempi tai pahempi”, toivottaa Leppävaaran kirkkoherra Kalervo Salo. Salo on myös raamatuntutkija ja kirjoittanut väitöskirjan Luukkaan evankeliumista.
Ehtoollinen muistuttaa Saloa Jeesuksen aterioista, joihin pääsivät mukaan monilla tavoin epäilyttävät ihmiset. Jeesus kohtasi ennakkoluulottomasti myös heitä, joita pidettiin vähemmän pyhinä.
Alttarilla ei kysellä kriteerejä. Kirkkojärjestyksen mukaan ehtoolliseen saa osallistua jokainen konfirmoitu kirkon jäsen. Luterilaiset papit eivät tarkista, onko ehtoollisvieras oikeanlainen.
Kirkkojärjestyksessä mainitaan myös, että jos ehtoollista haluaa joku kuoleman vaarassa tai hätätilassa, eikä pappia ole saatavilla, kuka tahansa kristitty voi antaa toiselle ehtoollisen. Ehtoollisen voima ei perustu sitä jakavan ihmisen taitoihin tai tietoihin.
Vielä 1800-luvulla ehtoolliselle piti ilmoittautua etukäteen, jotta pappi tiesi, keille sitä tarjotaan. Sen korostaminen, kuka kelpaa ehtoolliselle, on Salon mielestä oikeastaan Jeesuksen alkuperäisen tarkoituksen vastaista.
Esimerkiksi lasten osallistumisesta on kirkossa ollut erilaisia käytäntöjä. Välillä heidät pidettiin poissa alttarilta levottomuuden vuoksi. Nykyisin kastettu lapsi saa osallistua yhdessä aikuisen kanssa. Usein lapset kuitenkin sen sijaan siunataan vanhempien toivomuksesta.
Kirkkojärjestyksen mukaan ehtoolliselle tuotaville lapsille pitää kertoa toimituksen merkityksestä.
Ehtoollisessa yhdistyvät kaikki lahjat, joita kirkolla on jakaa: ikuisen elämän toivo, syntien anteeksi saaminen ja yhteys toisiin ihmisiin. Niitä kuvaavat myös sen monet nimet: eukaristia, yhteysateria, Herran ateria, alttarin sakramentti, kuolemattomuuden lähde, armon ateria, esimaku taivaasta.
Kirkkokunnilla on erilaiset käsitykset ehtoollisesta, eivätkä suurten kirkkokuntien jäsenet saa osallistua toistensa ehtoolliselle. Katolinen kirkko opettaa, että leipä muuttuu toimituksessa Kristuksen ruumiiksi ja viini muuttuu vereksi. Ortodoksisen kirkon ehtoollisella tarjotaan kirkkoleipää. Sen nauttimista varten tulee valmistautua ja paastota. Vapaiden suuntien kirkoissa ehtoollinen on ennen muuta muistoateria.
Luterilaisen teologian mukaan Kristus on läsnä leivässä ja viinissä, jotka eivät kuitenkaan ainesosiltaan muutu. Viini pysyy rypälejuomana ja öylätti kapeana keksinä. Miten kertoa lapselle asiasta, joka on aikuisellekin käsittämätön?
”Voi sanoa, että tämä on ateria, jonka Jeesus on asettanut ja jonka Hän tarjoaa. Synti on käsitteenä lapsille vieras, mutta voi sanoa, että me emme aina tee oikein ja saamme sen anteeksi. Jeesus ottaa meidät vastaan”, Kalervo Salo ehdottaa. Siunaamisesta kysyvälle lapselle voi sanoa, että se on rukous toisen puolesta.
Jeesus rikkoi sääntöjä. Jeesuksen ajan juutalaisuudessa puhtaus- ja pyhyyssäädökset säätelivät ihmisten elämää samaan tapaan kuin liikennesäännöt nykyisin autoilua. Ne määrittelivät sosiaalista elämää, syömistä, liikkumista ja työn tekemistä. Jeesus oli omana aikanaan erikoinen hengellinen opettaja, sillä hän ei piitannut näistä säännöistä ja rikkoi niitä tahallaan.
Jeesuksen tarjoama ruoka ei ollut puhtaussääntöjen mukaista, sillä Jeesus oli rikkonut niitä ja saastunut itse. Tooran mukaan ihmisestä tuli epäpuhdas, jos hän kosketti jotakin epäpuhdasta. Myös syöminen moraaliltaan tai statukseltaan huonojen ihmisten kanssa oli erikoista ja radikaalia.
Kenties meidän aikanamme ehtoollisen mysteeri on yhtä outo ja radikaali. Kirkko opettaa, että siinä Jumala antaa itsensä meille.
Saloa koskettaa ehtoollisessa eniten kohtalonyhteys Jeesuksen kanssa.
”Ehtoollisen syvällisin ajatus on siinä, että sovitustyö tulee jokaisen omalle kohdalle. Meillä on kohtalonyhteys Kristuksen kärsimykseen ja kuolemaan. Mystisellä tavalla sillä aterialla meistä tulee osa Häntä”, Salo sanoo.
Uhrimenoista sakramentiksi
Ehtoollisen esikuva. Ehtoollisen juuret ovat juutalaisuuden ruokaseremonioissa, erityisesti Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi vietettävässä pääsiäisateriassa.
Historiallinen tausta. Moniin antiikin ajan kultteihin liittyi symbolinen eläimen kuten härän uhraaminen ja syöminen, ja sen kautta yhteys jumalaan. Mutta kristinuskossa uhraaminen pikemminkin päättyy kuin jatkuu, sillä täydellinen uhri on jo annettu.
Jeesus kehotti. Evankeliumeissa ja Paavalin kirjeessä korinttilaisille kerrotaan, kuinka Jeesus pyysi aterialla ennen ristiinnaulitsemistaan opetuslapsia muistamaan itseään.
Ateria kutistui. Ei tiedetä tarkkaan, milloin Jeesusta muistelevien yhteysateria tiivistyi muodollisiksi aineiksi leiväksi ja viiniksi. Alun perin kyse oli kuitenkin yhdessä syömisestä.
Kirkon sakramentti. Ehtoollinen on pyhä toimitus, jossa Jumalan sana yhdistyy näkyvään aineeseen. Ehtoollisen niukoissa antimissa, öylätissä ja tilkassa viiniä, Jumala antaa itsensä seurakunnalle.
Jaa tämä artikkeli: