Sirkusta rajattomasti
Jännä yhdistelmä. Sakari Männistö jongleeraa esimerkiksi Lotta Wennäkosken säveltämässä teoksessa Cirko-festivaalin Musiikkitalon konsertissa.

Jännä yhdistelmä. Sakari Männistö jongleeraa esimerkiksi Lotta Wennäkosken säveltämässä teoksessa Cirko-festivaalin Musiikkitalon konsertissa.

Sirkusta rajattomasti

Cirko-festivaalin nimikkotaiteilija Sakari Männistö yhdistää sirkusta eri taiteenlajeihin.

Teksti Marjo Kytöharju
Kuva Sirpa Päivinen

Uuden sirkuksen keskuksen Cirko-festivaalilla on ensimmäistä kertaa nimikkotaiteilija. Tehtävään on valittu maailmallakin tunnetuksi tullut jonglööri ja sirkustaiteilija Sakari Männistö. Hän on mukana kolmessa esityksessä, jotka osoittavat, miten laaja-alaista nykysirkus voi olla.

Kiasma-teatterissa nähdään Agit-Cirk-ryhmän kantaesitys, kansanperinteestä ja -mytologiasta innoituksensa saanut Saivo. Teoksen nimi tarkoittaa kuolleiden asuinpaikkaa, jossa elää pää alaspäin onnellinen Saivo-kansa.

Kiasman tila nähdään esityksessä joka hetki erilaisena. Näyttämöllä tapahtuu asioita tietokoneohjelmoitujen värien ja äänien sekä monentyyppisen rekvisiitan ympäröimänä.

– Olen työstänyt teosta runoilijan, tanssijan, valosuunnittelijan ja mediasuunnittelijan kanssa tiiviissä yhteistyössä. Jokainen meistä on tehnyt omat itsenäiset valintansa, jotka ovat perustuneet kunkin omaan taiteenlajiin. Näistä risteilevistä poluista on pyritty saamaan aikaan orgaaninen kokonaisuus, Männistö kertoo.

Agit-Cirkin toinen esitys, muutaman vuoden takainen Häpeä-kabaree, nähdään Uuden sirkuksen keskuksessa Suvilahdessa. Esitys perustuu kolmen miehen, Männistön, Miika Nuutisen ja Mika Mäkisen, tarinoihin. Perinnöllisestä ja henkilökohtaisesta häpeästä kertovat tarinat lomittuvat jongleeraukseen ja veitsenheittoon. Näyttämöllä nähdään myös miehisyyden symboli, valtava penis.

– Käsittelemme Häpeä-kabareessa mustan huumorin keinoin muun muassa isäsuhdetta ja parisuhdetta sekä niihin liittyvää riittämättömyyden tunnetta. Tarkoituksena on, että esitys olisi katsojalle vapauttava kokemus, taiteilija sanoo.

Musiikkitalossa puolestaan on luvassa ainutlaatuinen ilta, sillä Männistö on siellä kuultavan sirkuskonsertin toinen solisti. Hän esittää konsertissa Tapiola Sinfoniettan kanssa Lotta Wennäkosken teoksen Jong.

– Klassista musiikkia on kyllä kuultu sirkuksessa ennenkin, mutta harvinaisen tästä teoksesta tekee se, että se on sävelletty varta vasten jonglöörille ja orkesterille.

Sirkusalaa Turun Taideakatemiassa opiskellut Sakari Männistö sanoo tekevänsä työtään intuitiivisesti. Häntä ohjaa se, mikä tuntuu oikealta tietyssä vaiheessa.

– Minulla on intohimoinen ote työhön. Sirkusta voi tehdä niin monella tavalla, vailla tarkkoja rajoja ja lokeroita, ja tekemisen rajattomat mahdollisuudet suorastaan koukuttavat, sanoo sirkuksen tekemisen kahdeksanvuotiaana aloittanut Männistö.

Suomalainen nykysirkus on noussut käsitteeksi ulkomailla, ja Männistö ja kumppanit tunnetaan omaperäisistä esityksistään.

– Suomessa tehdään väkilukuun ja resursseihin suhteutettuna tasokasta nykysirkusta. Maailmalla myös osataan arvostaa oman tiensä kulkijoita, Männistö toteaa.

Sirkustaiteilijan töistä suurin osa onkin ulkomailla, esimerkiksi Lontoossa ja Pariisissa. Hän esiintyy usein brittiläis-suomalaisen Gandini Juggling -ryhmän mukana, mutta nykyään esiintymisiä on yhä enemmän myös Agit-Cirkin kanssa.

Männistön mukaan freelancertyön hankaluutena on työn ja vapaa-ajan välillä tasapainoilu.

– Ei ole ammatillisestikaan hyvä ajaa itseään loppuun. Pitää jäädä aikaa uudistumiseen ja keksimiseen.

Uusia teoksia syntyy kuitenkin jatkuvasti. Tänä keväänä Männistö on Cirkossa nähtävien teosten lisäksi harjoitellut ainakin kahta muuta teosta.

Yhdeksännen kerran järjestettävän Cirko-festivaalin ohjelmassa on korkeatasoista kansainvälistä ja kotimaista nykysirkusta. Festivaali on laajentunut nyt viisipäiväisestä kymmenenpäiväiseksi ja esityspaikkoja on useita, yksi niistä Espoossa.

– Festivaalista on haluttu tehdä aiempaa yleisöystävällisempi. Äitienpäivänä Uuden sirkuksen keskuksessa Cirkossa on avoimet ovet, jolloin on tarjolla monenlaista sirkustelua, selvittää festivaalin tuotantopäällikkö Karoliina Kuosmanen.

– Tärkeässä roolissa on nimikkotaiteilijaksi valittu Sakari Männistö. Ajatuksena on ollut nostaa esiin jokin kotimainen kansainvälistä arvostusta saanut tekijä, jota ei silti oikein tunneta Suomessa.

Cirkon ulkomaisina vetonauloina ovat muun muassa kanadalaisen The 7 Fingers -sirkusryhmän skeittaamisesta ja katukoripallosta vaikutteita saanut Traces, ranskalais-katalonialaisen Fet a Màn rakkaudesta kertova pariakrobatiaesitys Cru ja espanjalaisen Escarlata Circuksen nyrkkeilykehään sijoittuva, karua kaurismäkeläistyylistä huumoria sisältävä Pugilatus.

Kotimaista nykysirkusta edustavat esimerkiksi Ilona Jäntin ilma-akrobatiaesitys Handspun sekä Maksim Komaron ohjaama ja Sirkus Aikamoisen esittämä, painovoimaa uhmaava Onnellisten maa.

Kuosmasen mukaan nykysirkus on Suomessa uusi, kehittyvä taiteenlaji verrattuna esimerkiksi Ranskaan, jossa sillä on jo pitkät perinteet. Uuden sirkuksen keskus Cirko perustettiinkin vuonna 2002 edistämään suomalaista nykysirkusta.

– Taidelajin arvostuksen eteen saa tehdä meillä vielä työtä. Vientipuolella se on kuitenkin jo näkyvä taidemuoto, koska sirkus on helposti liikuteltava eikä sillä ole kielirajoja.

Cirko-festivaali 8.–18.5., www.cirko.net

Jaa tämä artikkeli: