Toivon lähettiläs. Ilkka Vainio vetää kirkkoihin väkeä ystävyydestä ja poismenneistä läheisistään kertovilla lauluillaan ja tarinoillaan.
Sisäänheittäjä
Musiikkipiireissä vaikuttava Ilkka ”Ile” Vainio on ryhtynyt kirkon sisäänheittäjäksi Matkakumppani-iltojen merkeissä.
Teksti Marjo Kytöharju
Kuva Esko Jämsä
Miten Matkakumppani-illat saivat alkunsa?
– Olen tehnyt elämäni aikana tuhansia sanoituksia, ja haaveenani on ollut, että joitakin niistä esitettäisiin kirkossa. Kerran sitten Kirkkopäivien kehityspäällikkö Jari Kupiainen ja pari pappia tulivat käymään mukanaan sanoituksistani koottu Siivet musteessa -runokirja. He pitivät teksteistäni ja pyysivät kehittämään niiden pohjalta jotain kirkolle.
– Ensimmäinen Matkakumppani-ilta oli Mäntsälän kirkossa pari vuotta sitten. Nyt on kierretty jo monta hienoa kirkkoa, ja moneen paikkaan meidät halutaan uudestaan. Ensi kesänä on tulossa konsertit esimerkiksi Seinäjoen tangomarkkinoille ja Kotkan meripäiville. Iltojen järjestelyissä ovat mukana paikalliset seurakunnat, Kirkkopäivät ja Yhteisvastuukeräys. Olen myös tehnyt joka paikkakunnalla yhteistyötä jonkin ison kauppiaan kanssa.
Mistä Matkakumppani-illan ohjelma koostuu?
– Olen valinnut iltoihin sanoituksiltaan kirkkoon sopivia lauluja, kuten Ystävän risti ja Terveiset sinne taivaaseen. Ensi lauantaina Kallion kirkossa niitä esittävät muun muassa Jani Jalkanen ja hänen orkesterinsa, tangokuningatar Jenna Bågeberg ja Tapio Liinoja. Laulujen välissä kerron tarinoita ystävyydestä eli matkakumppanuudesta ja minulle tärkeistä poismenneistä ihmisistä, isästäni Juha Vainiosta ja laulaja Kari Tapiosta.
– Ajatuksena on, että olen eräänlainen iloinen kenttärovasti, joka toimii kirkon sisäänheittäjänä. Iltoihin on helppo tulla. Olen siellä oma itseni, ja pyrin tuomaan ihmisille iloa ja toivoa. Ensimmäinen kerta alttarilla kyllä jännitti, mutta illan saama vastaanotto auttoi jatkossa. Moni iltojen kävijöistä on kertonut, ettei muuten juuri käy kirkossa. Olen myös saanut kehuja, että puhun paremmin kuin moni pappi. En käytä puheessani raamatunlauseita, vaan puhun uskosta ja välittämisestä omin sanoin.
Millaista mielestäsi on todellinen ystävyys?
– Ystävyys on sitä, että toista ei jätetä missään tilanteessa. Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista, ja itsellänikin on ollut ala- ja ylämäkiä, mutta ystävät ovat pysyneet mukana, minkä takia voin sanoa olevani rikas mies.
– Tästä aiheesta kertoo Timo Kiiskisen kanssa tekemäni Ystävän risti, joka on omistettu Kari Tapiolle. Laulu perustuu tarinaan siitä, miten Kari näki kaulassani särmikkään hopeisen ristiriipuksen. Hän sanoi, että se on liian hieno. Jonkin ajan kuluttua hän esitteli oman kultaisen ristinsä. Sovimme, että se, joka kuolee ensin, saa kannettavakseen toisen ristin. Kun Kari kuoli, hänen Pia-vaimonsa antoi miehensä ristin minulle.
Mitä ajattelet kuolemasta ja Yhteisvastuukeräyksen saattohoitokampanjasta?
– Ei kuolemaa pidä pelätä. Yhteisvastuukampanja on minusta rohkea ja särmikäs. On hyvä, että asia saa tällä tavalla huomiota. Pidän tärkeänä, että ihminen voi kuolla kunniallisesti ja hänestä pidetään huolta viimeiseen asti. Konserteissa Yhteisvastuukeräyksen johtaja Tapio Pajunen on vienyt hienosti eteenpäin tietoa kampanjasta.
Millaista hengellisyyttä edustat?
– Olen ollut uskossa aina ja lukenut iltarukouksen pikkupojasta lähtien. On helvetin huono asia, jos ei usko mihinkään. Käsitän uskon niin, että pitää huolta rakkaista ja tuntemattomista.
– Koin Luojan läsnäolon vahvasti 17-vuotiaana, jolloin jouduin pahaan liikenneonnettomuuteen. Sain kaksi litraa verta, ja lääkärit sanoivat, että pelastumiseni oli ihme. Veripalvelu tilasi minulta myöhemmin aiheeseen liittyvän laulun, jolle annoin nimeksi Lupa elää. Ilmaisenkin uskoani nimenomaan sanoitusten kautta. Toiveenani on, että jokin niistä voisi olla jonain päivänä virsikirjassa.
Miten musiikkipiireissä on suhtauduttu kirkkokonsertteihisi?
– Jotkut ovat kysyneet pelästyneinä, että oletko tullut uskoon. Olen vastannut heille, että ainahan minä olen ollut. Ei se ole estänyt sitä, että olen tehnyt huumorilauluja esimerkiksi Kikalle ja Nylon Beatille. Olen myös istunut kapakoissa, eikä se minusta tee ihmistä huonommaksi.
Saatko kiittää isääsi Juha Vainiota siitä, että lähdit musiikkialalle?
– Olen kiitollinen isälleni, koska hän kannusti ja oli ennen kaikkea hyvä isä. Hän kuoli lähes senikäisenä kuin itse olen nyt. Ei vahvan vanhemman varjoon saa silti jäädä, vaan pitää jatkaa rohkeasti matkaa omissa saappaissaan. Sama tilannehan on Kari Tapion pojalla, Matkakumppani-illoissa esiintyvällä Jani Jalkasella.
Myit äskettäin AXR Music -levy-yhtiösi Warner Musicille. Mitä aiot tehdä jatkossa?
– Päätimme myydä AXR:n yhtiökumppanini Jorma Kososen kanssa, koska Jorma halusi eläkkeelle ja itse halusin toimistosta ulos. Olen viettänyt 25 vuoden aikana pitkiä jaksoja aamusta iltaan studiossa lauluja tekemässä. Aion silti jatkaa laulujen parissa. Sitten ovat nämä kirkkokonsertit, ja minua pyydetään myös jatkuvasti esiintymään erilaisiin tapahtumiin.
Ilkka Vainio & Matkakumppanit la 17.5. klo 20 Kallion kirkossa. Liput 27,50 e Lippupalvelusta, 20 e osasta Kallion ravintoloista ja kirkon ovelta. Kolehti Yhteisvastuukeräykselle.
Jaa tämä artikkeli: