Sisäkkäiset salaisuudet avautuvat hitaasti

Sisäkkäiset salaisuudet avautuvat hitaasti

”Kuolinilmoitusten lukemisen kuluessa Heidrun ehti kokea kolmen ison venäläisen romaanin tunteet ja vieläpä ennen astianpesukoneen täyttämistä.”

Katharina Hagenan romaani Yö ei unohda kertoo unitutkija Ellenistä, hänen ihmissuhteistaan, Grundin kylän kuorolaisista, elämästä ja kuolemasta. Vähitellen kohtalo toisensa jälkeen paljastuu muuksi kuin ensin näytti. Monitasoisen tekstin yhtenä juonteena on unettomuus, josta tutkija itsekin kärsii.

Puolessa välissä kirjaa tarina tuntuu hajoavan kuin kirjailija leikkisi piilosta lukijansa kanssa, mutta loppuun mennessä palat muodostavat kuin ihmeen kautta jälleen ehjän kuvan. Jotain toki jää tarkoituksellisen avoimeksi.

Kirjailijan vivahteikas, asso-siatiivinen kieli ja terävät havainnot ihmisten käyttäytymisestä sekä niiden tarkat kuvaukset tuottavat lukijalle tunnistamisen kokemuksia ja oivalluksen iloa. Sinänsä sujuvassa suomennoksessa on paikoin kömmähdyksiä tyyliin ”emme puhuneet tuskin lainkaan” tai ”lammas piti keriä”.

Pälvi Ahoinpelto
Katharina Hagena: Yö ei unohda. Minerva 2014. Suomentanut Helen Moster.

Jaa tämä artikkeli: