null Sitkeää rukousta sairaiden puolesta

Ulla-Christina Sjöman herää joka aamu aikaisin rukoilemaan toisten puolesta. Kuva: Miska Reimaluoto

Ulla-Christina Sjöman herää joka aamu aikaisin rukoilemaan toisten puolesta. Kuva: Miska Reimaluoto

Sitkeää rukousta sairaiden puolesta

Lehtori Ulla-Christina Sjöman on rukoillut ihmisten hädän ja huolien puolesta jo 36 vuotta.

Muutamaa minuuttia ennen esirukousillan alkamista Munkkivuoren kirkko on takapenkkiä myöten täynnä. Paikalla on kaikenikäisiä, nuorempaa väkeä istuu ikkunallakin. Penkeistä kuuluu pientä kynien suhinaa, kun ihmiset kirjoittavat ovilla jaettuihin tyhjiin lappusiin rukouspyyntöjään. Lauluryhmä johdattaa ylistyslauluihin, joiden sanat jaetaan etukäteen. Tunnelma on rauhallinen.

– Ilman tätä kirkkoa en olisi enää elossakaan, niin paljon apua olen saanut, kertoo Leena Sirkiä, joka on käynyt ”tiistaiperheeksi” kutsutuissa illoissa yli kymmenen vuoden ajan. Usein hän on tuonut mukanaan myös muiden esirukouspyyntöjä.
– Suvussani on ihmisiä, jotka ovat olleet toivottomia tapauksia, mutta he ovat saaneet toivoa.

Lempi Vesterinenon käynyt illoissa yli 30 vuotta. Hän kertoo veljensä parantuneen rukouksen avulla syövästä, kun perhe kirjoitti Ulla-Christina Sjömanille kirjeen.
– Illat eivät ole muuttuneet vuosien aikana. Täällä on hyvä käydä. Tulen tänne hiljentymään, Vesterinen kertoo.

Illan alussa esitellään sielunhoitajat, joiden kanssa ihmiset voivat halutessaan keskustella. Yksi heistä on Irene Tandefelt. Hän on palvellut tehtävässään vapaaehtoisena 35 vuoden ajan.
– Kävijät vaihtuvat, mutta penkit täyttyvät, Tandefelt toteaa.

Rukous elämäntehtävänä

Ulla-Christina Sjömanin rukoustyö alkoi, kun hän työskenteli ruotsinkielisen Luukkaan (nykyisin Petrus) seurakunnan lehtorina 1970-luvun alussa. Sjöman osallistui tuolloin Tukholmassa pidettyyn Karisma-kokoukseen, jonka jälkeen hän aloitti Munkkiniemen kirkossa esirukousillat. Tilojen käydessä ahtaiksi toiminta siirrettiin isompaan Munkkivuoren kirkkoon.

Karismaattisuudesta

Termi karismaattinen on lähtöisin kreikankielisestä sanasta kharisma. Se tarkoittaa lahjaa, uskonnollisessa kielessä erityisesti armolahjaa, esimerkiksi rukouksella parantamista. Karismaattisuus ilmiönä on perinteisesti liitetty helluntailiikkeen toimintaan, mutta myös kirkon sisällä on karismaattista liikehdintää. Ulla-Christina Sjömanin vuonna 1973 aloittamat Sanan ja rukouksen illat ovat olleet ensimmäisiä karismaattisia iltoja Suomen luterilaisessa kirkossa.

Nyt 82-vuotias Sjöman on ollut eläkkeellä jo 20 vuotta, mutta työ on vain laajentunut. Hän matkustaa ympäri Suomea opettamassa ja iltoja pitämässä.

– Olen saanut armolahjan rukoilla ihmisten puolesta. Se on Jumalan rakkautta, kun ihmisillä on niin paljon huolia. Tämä on elämäntehtävä, johon minut on kutsuttu, Sjöman toteaa. Hän on muistuttanut sairaita ihmisiä myös siitä, että rukouksen rinnalla kulkee lääkärin työ.

– Olen sanonut, että Jumalalla on kaksi kättä, toinen on rukous ja toinen on kirurgin veitsi.

Rukousillassa Ulla-Christina Sjöman kertoo ihmisten välittämistä viesteistä, joissa monet kiittävät saatuaan uutta toivoa ja apua elämäänsä. Kaikki etukäteen lähetetyt rukousaiheet, sähköpostit ja kirjeet on kerätty koriin, johon tuodaan myös penkeissä kirjoitetut lappuset. Sjöman mustassa leningissään kantaa korin alttarille, kiittää ja siunaa.
– Herra, kiitos, että sinä kuulet meidän rukouksemme.

Ilta päättyy yhtä levollisesti kuin on alkanutkin. Väki penkeissä nousee seisomaan, ottaa toisiaan kädestä ja lausuu yhteisen rukouksen. Eteisessä vaihdetaan vielä kuulumisia.

Esirukousillat Munkkivuoren kirkossa joka toinen tiistai klo 19, 31.3., 14.4., 28.4., 12.5. ja 26.5. Lastenhoito järjestetty.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.