Siunattu sade

• 16.07.2012 14:45

Pilvi on vallannut Martti Rautasen työhuoneen. Suomen Lähetysseuran museon perusnäyttely hätkähdyttää, sillä näyttelyesineistön seassa on kaksi keramiikkataiteilija Leena Mäki-Patolan teosta. Teoksista toinen, keraaminen Uomat , ikään kuin odottaa pilveä vastakkaisella seinustalla.

Veden ja kuivuuden jännite on Mäki-Patolalle tuttu, sillä hän on osallistunut Etelä-Afrikkaa ja Suomea kiertäneeseen näyttelyyn, jonka teema on vesi. Kumbukumbun näyttely sovittiin pari vuotta sitten. Silloin Leena Mäki-Patolalle kirkastui myös, että Afrikkaan on jälleen päästävä. Häntä veti vahvimmin Luurankorannikko Namibiassa.

Lopullinen matkareitti polveili läpi lähes koko maan. Osa Uomat-teoksen savesta on kotoisin Okavango-joelta.

– Ihmiset pesivät pyykkiä ja pulikoitsivat joessa. Lohkoin rantatörmästä mukaan noin 10 kiloa savea. Tein metalliverkosta rungon, johon painelin saven. Siitä syntyy haluamani halkeilu. Yleensä saven rinnalla ei käytetä muita materiaaleja, sillä savi kutistuu poltettaessa.

Pilvi taas on kivitavaraa. Mäki-Patola ripusti teokset polttouunissa pystyasentoon. Valuva lasite synnytti sattumanvaraisia kuvioita.

Kuivuus hätkähdytti Namibian-matkalla.

– Autiomaa ei ole tylsää vaan vaihtelevaa, punertavaa, vihertävää. Kuivuus on myös kauhistuttavaa, koska se on elämän ja kuoleman asia.

Savi on lähes aina ollut osa ihmislajin kulttuuria. Mikä siinä jaksaa yhä sytyttää?

– Savi on välitön materiaali. Kun puristan savea, siihen jää jälki. Samalla se on vaikeasti hallittava. Kun teos on uunissa, kaikki muuttuu. Minun pitää nähdä silmissäni teos valmiina jo silloin, kun vasta aloitan sen tekemisen.

Leena Mäki-Patolan teosten ja perusnäyttelyn lisäksi Kumbukumbussa on myös erikoisnäyttely Kun sadetta ei tullut , joka pohtii veden ja kuivuuden merkitystä.

Saila Keskiaho