Naisen kaari. Maria B. Raunio on käyttänyt samaa naista töidensä mallina jo pitkään.
Siunattu yksinäisyys
Raskaana oleva nainen on yhtä aikaa yhdessä ja yksin, kuvataiteilija Maria B. Raunio sanoo. Hänen näyttelynsä avautuu Viikin kirkossa.
Teksti Saila Keskiaho
Kuva Krisztián Antok
– Yliopistollakin sain kuulla: milloin, Maria, sinun töihisi tulee värejä? Sitten, kun aihe muuttuu, vastasin aina, Unkarin kuvataideakatemiassa opiskellut Raunio kertoo puhelimessa.
– Värin ja muodon pitää palvella sanomaa. En voisi kertoa odottavasta yksinäisestä äidistä räikeillä väreillä, punaisella ja vihreällä.
Viikin kirkossa avataan 9. syyskuuta Maria B. Raunion näyttely Yksin–yhdessä . Kirkko valikoitui näyttelypaikaksi arkkitehtonisen kauneutensa ja ilmavan tilansa vuoksi.
Kaikki näyttelyn teokset on maalattu valtaville kankaille. Raunio uskoo teostensa toimivan hyvin juuri Viikissä.
– Taulut eivät koskaan lopu kehykseen. Jos taululle ei anneta tilaa, se ei pysty elämään.
Näyttelyyn on koottu Raunion omaelämäkerrallinen maalaussarja, joka käy läpi naisen elämän eri vaiheita, etenkin odotusaikaa.
Raunion omassa elämässä vaiheita on riittänyt. Hän syntyi Suomessa, mutta on asunut elämänsä aikana myös Japanissa ja Italiassa. Nykyinen koti on Budapestissa, Unkarissa.
Muuttamisesta huolimatta Raunio tuntee itsensä suomalaiseksi.
– Mitä paremmin olen kiinni Suomessa, sitä paremmin tunnen olevani kotonani ulkomailla.
Kuvataide on ollut Rauniolle vähintäänkin vakava harrastus koko elämän ajan. Kun kotikaupungissa Forssassa avautui kuvataidekoulu, oli Raunio sen ensimmäisiä oppilaita.
– Äitini sanoo, etten tarvinnut koskaan lastenhoitajaa – riitti, että minulle antoi kynän ja paperia eteen.
Kuvataiteen sijasta matematiikka oli Maria B. Raunion ensimmäinen opiskeluvalinta. Opinnot jäivät kuitenkin kesken, ja elämä vei miehen ja lapsen myötä Unkariin. Vasta lapsen mentyä tarhaan Raunio havahtui pyrkimään kuvataideopintoihin, joista hän valmistui viime vuonna.
Nyt jo 10-vuotias lapsi vaikutti paljossa taiteen tekemiseen.
– Kun hän syntyi, en ollut aikamiljardööri. Vein lapseni tarhaan, sitten riensin luennoille ja pidin illalla taas huolta lapsesta.
Äitiyden ja opiskelun yhdistäminen oli hyvin epätyypillistä unkarilaisessa akateemisessa maailmassa. Kalenteria mutkisti osaltaan sekin, että Raunion muusikkomies matkustaa paljon työnsä puolesta.
Ilman kokemusta äitiydestä Maria B. Raunio ei olisi omasta mielestään voinut tehdä niitä töitä, joita Viikin kirkossa nähdään. Kaikissa maalauksissa naiset ovat yksin, kuten raskaudenkin aikana.
– Toki odottava äiti on yhdessä lapsen kanssa, hän kokee lapsen läsnäolon fyysisesti. Yksinäisyys syntyy siitä, että vain hän kokee sen. Se on positiivista yksinäisyyttä.
Sitä yksinäisyyttä hän vertaa omaan työhönsä taiteilijana.
– Taulut eivät synny, jos en ole sinut yksinäisyyden kanssa.
Luovaan työhön kuuluu myös se, että tekemisen taakka kannetaan usein yksin.
– Oma luomiseni ei ole niin kuin Mooseksen kirjan luomista, jossa tulee ilta ja todetaan, että kaikki on hyvää, Raunio nauraa.
– Minulle käy useammin niin, että tuli ilta – voi kamala, mitä taas tuli tehtyä.
Tärkeä kumppani Maria B. Raunion naissarjassa on malli, jonka kanssa hän on tehnyt töitä jo noin seitsemän vuotta.
– En kuvaa malliani vaan naista, Raunio täsmentää.
– Kun minulla on ulkonäköön tai muotoon liittyviä ongelmia, hän auttaa. Hän on hyvässä mielessä työväline.
Kaikessa työssään Raunio lähtee siitä, minkä näkee, ilman keksittyä symboliikkaa.
– En halua, että ihmiset tulevat näyttelyyni ja vain sanovat töistäni: oi, miten kaunista! Jos taululla ei ole sanomaa, se on turha ja kuollut.
Maria B. Raunion näyttely Yksin–yhdessä avataan Viikin kirkossa, Agronominkatu 5, 9.9. kello 18. Näyttely on avoinna 23.9. saakka. Näyttelyyn voi tutustua sunnuntaisin messun jälkeen. Tiistaisin näyttely on varattu kouluryhmille kello 8–15 ja torstaisin näyttely on auki kello 14 alkaen.
Jaa tämä artikkeli: