Iraiida Lukka-de Groot asuu kompaktissa kodissaan Helsingin Punavuoressa.
Siunatussa tilassa
Matti Järvinen ja Iraiida Lukka-de Groot pitävät kotia perusoikeutena.
Senioritalo Emeritus Birkanpolun olohuoneessa käy vilkas puhe. Asukkaat ovat kokoontuneet uuden kodin siunaukseen. Kirkkoherra Hans Tuominen virittelee vielä kitaraansa. Matti Järvinen on yksi kodin ensimmäisistä asukkaista.
— Kun luin Emerituksen ilmoituksen lehdestä vuoden alussa, sanoin: sinne! Olin jo pitkään etsinyt itselleni tällaista vuokra-asuntoa. Melkein jo menetin toivoni, 65-vuotias Järvinen kertaa tapahtunutta.
Muutto Hakunilaan oli kaukonäköinen siirto.
— Nyt olen hyvässä kunnossa, mutta muutaman vuoden päästä en enää.
Runsauden keskellä
Matti Järvinen pitää uutta kotiaan Emerituksessa onnenkantamoisena. Samoin ajattelee Helsingin Punavuoressa asuva Iraiida Lukka-de Groot. Kun Lukka-de Groot muutti kymmenen vuotta sitten Kreikasta takaisin Suomeen, hän oli asuntoa vailla.
— Olin Kreikassa tottunut siihen, että kirkko auttaa tällaisissa tilanteissa. Lopulta löysin tämän Metodistikirkon talossa olevan kodin ystävän avulla.
Hänen kompaktiin kotiinsa mahtuu yllättävän paljon: tehoneliöinen keittiö, kirjoja täynnä oleva parvi ja näköala kattojen ylle. Suihkun ja wc:n hän jakaa muutaman muun asukkaan kanssa. Huonetta hallitsee valtava Kristus-ikoni.
Lukka-de Groot pysähtyy sytyttämään tuohuksen ikonin eteen. Tuohus valaisee myös Ranskassa juutalaisia pelastaneen ja siitä hyvästä keskitysleirillä kuolleen pyhän Maria Pariisilaisen valokuvan. Ruokapöydän ääressä istuu sympaattinen pehmopingviini, jonka Lukka-de Groot löysi Emmauksen kirpputorilta ja puleerasi kylpyammeessa. Katosta roikkuu reikäsiipinen enkeli.
— Tarvitsen tämän runsauden, aikuisiällä ortodoksiksi kääntynyt Lukka-de Groot toteaa.
Yhtä perhettä
Iraiida Lukka-de Grootin minikotiin verrattuna Matti Järvisen 36 neliön yksiö vaikuttaa valtavalta.
— Se on just sopiva, enempää en tarvitse, Järvinen toteaa.
Yhteisöllinen elämäntapa on molemmille tuttua.
— Tämä ei ole mikään vanhainkoti, jossa koko ajan hoidetaan, Järvinen kuvaa asumista Emerituksessa.
— Jokainen laittaa omat ruokansa. Tämä on rivitalo, jossa on yhteiset tilat.
Emerituksen yhteisö syntyi jo talon alkumetreillä. Ensimmäiset taloon muuttaneet rupesivat kokoontumaan yhteisille aamukahveille. Kantaporukka viihtyy toistensa seurassa, mutta on ottanut uudet asukkaat avoimesti vastaan.
Emerituslaisten keskinäinen solidaarisuus toimii Järvisen mielestä hyvin.
— Ollaan kuin yhtä perhettä, autetaan toisiamme, missä pystytään.
Yhteisöasuminen vaatii myös sopeutumista. Järvisellä on siihen resepti valmiina.
— Sitä pysyy hengissä, kun ei ota asioita niin vakavasti.
Eniten Järvinen arvostaa uudessa kodissaan läheistä luontoa. Heti takapihalta aukeaa vehmas puisto eikä Kuusijärvenkään ulkoilualue ole pitkän matkan päässä. Hakunilassa Järvinen pääsee nauttimaan myös hiljaisuudesta, toisin kuin Helsingin keskustassa.
— Emmä jaksais tuolla metelissä enää olla.
Pyhyys tulee taloon
Hans Tuominen puhuu rakkaudesta kodin tärkeimpänä ominaisuutena ja rukoilee sitten siunausta Emeritukselle ja sen asukkaille. Luterilaisen kodinsiunauksen voi toimittaa pappi tai kuka tahansa seurakunnan jäsen. Raamatuntekstit ja virret muistuttavat arjen ja juhlan pyhyydestä sekä Kaikkivaltiaan varjossa asumisesta.
Kodinsiunaus on usein kodin asukkaiden näköinen. Emerituksessa se tarkoittaa asukkaiden rakkaimpien virsien laulamista ja yhteisten kotikokemusten jakamista. Moni laulaa Suojelusenkeliä silmät ummessa. Tutut sanat löytyvät lukemattakin.
Luterilaiset kodinsiunaukset ovat yleistyneet viime vuosina, mutta ortodokseille kodinpyhitys on vanha tapa. Ortodoksisen kodinpyhityksen toimittaa aina pappi. Hän vihmoo kodin kaikkiin huoneisiin pyhitettyä vettä, jolla siunataan koti asujiensa käyttöön. Iraiida Lukka-de Groot pitää kodinpyhitystä itsestäänselvyytenä.
— Se on yksi osa kirkon liturgista elämää. Kodinpyhitys on tarkoitettu sekä minulle että kaikille, jotka vierailevat luonani. Pyhitys auttaa myös silloin, kun kotona ei ole mukava olla.
Avoimien ovien koti
Ortodoksinen kirkko korostaa, että kodinpyhitys ei ole vain yksi toimitus tupaantulijaisten yhteydessä. Kodin asukkaat pyhittävät kotia joka päivä siellä asumalla. Iraiida Lukka-de Grootille se tarkoittaa muun muassa sitä, että kodin ovet ovat avoinna.
Hänen kotitalonsa on muutenkin poikkeuksellinen.
— Ihmiset juttelevat ja lainailevat tavaroita toisilleen.
Se sopii Thessalonikissa pitkään asuneelle ja sikäläiseen kyläilykulttuuriin tottuneelle Lukka-de Grootille. Hän on tutustunut Fredrikintorilla moniin pitkän linjan punavuorelaisiin ja toimii välillä torilla bisnestään hoitavien kukkaistyttöjen tsupparina.
Lukka-de Grootille koti on perusoikeus.
— Jos ei ole edes omaa nurkkaa… se vaikuttaa itsetuntoon. Ymmärrän kodin merkityksen myös kodin menettämisen kautta, hän sanoo.
Matti Järvinen toteaa, että koti on tärkein paikka elämässä.
— Koti ei ole naapuria varten, vaan itseä varten.
Luterilaisen kodinsiunauksen kaava löytyy virsikirjasta. Jos haluat papin toimittamaan kodinsiunauksen, ota yhteyttä kotiseurakuntaasi.
Jaa tämä artikkeli: