Siunausta. Virpovitsojen viesti.

Siunausta

• 18.03.2013 13:46

Palmusunnuntaina, puoliltapäivin, virpojalapset soittavat ovikelloa, ja sitten ”vitsa sulle, palkka mulle”. Pienet suklaamunat sujahtavat koriin, palkanjaon iloista hetkeä odottamaan. Virvottu saa kirjavan vitsansa ja tuntee tulleensa ”tuoreeks ja terveeks”.

Vanha itäsuomalainen, ortodoksisuuteen liittyvä virpomisperinne on levinnyt kautta Suomen. Perinteen mukaan kirkossa siunatuilla pajunoksilla toivotettiin siunausta virvottaville. Vaikka siunauspuoli on tainnut jo unohtua, on silti hienoa, että perinne on säilynyt; muistuttaahan se Palmusunnuntaista, kirkkopyhästä, jossa iloa, mutta myös aavistus kärsimyksestä.

Jeesus saapuu Jerusalemiin matkalla kohti ristinkuolemaansa, ja hänen tuloaan juhlitaan palmunlehtiä liehuttamalla. Lähestytään raskasta tapahtumaa: kärsimystä ja kuolemaa. Mutta vasta ylösnousemus on ihme.

Kristuksen kärsimysmysteeriä on vaikea käsittää. Jotain siitä on kuitenkin avautunut minulle kärsimysajan virrestä Käykäämme nyt Jerusalemiin. Löysin virren yhdessä elämäni raskaassa vaiheessa. Tartuin sanoihin: Ja luoksensa kerran hän kokoaa / ne, jotka hän tunsi tiellä.

Muuta ei tarvitse ymmärtääkään kuin tämän: Jeesus Kristus kulkee kanssani samalla tiellä, ihmisten tiellä. Ja ihmisenä hän myös kärsii. Sillä tiellä hän tunnistaa meidät, minutkin, vaikka en itse häntä tunnistaisikaan. Se riittää. Kaikki muu saa jäädä salaisuudeksi, hänen armonsa ja rakkautensa varaan.

Eeva Hurskainen

Palmusunnuntai