Siunausta ja saippuakuplia
Tapakouluttaja Kaarina Suonperän vinkit häävieraille:
http://www.youtube.com/watch?v=esIfFVt65AQ
- Häävieraiden pukeutuminen ei saa koskaan ylittää, mutta ei roimasti alittaakaan morsiusparin pukeutumista.
- Valkoinen on varattu morsiamelle, vaikka hän ei valkoisiin pukeutuisikaan. Naisvieraat eivät pukeudu häissä myöskään suruväri mustaan tai huomiota herättävän kirkkaanpunaiseen.
- Kirkkohäihin ei sovi mennä liian avonaisessa mekossa. Olkapäiden pitää olla peitetyt kirkossa.
- Miehen pukukoodi määrittää naisen pukeutumisen. Jos kutsussa mainitaan tumma puku, se antaa naiselle eniten vaihtoehtoja: hän voi valita leningin, jakkupuvun tai kotelomekon. Iltahäät ovat iltapukutilaisuus. Frakkihäihin pukeudutaan täyspitkään juhlapukuun.
- Juhlapukeutumiseen ei kuulu tekniikka, ei kello eikä kännykkä.
- Naisvierailla on lupa käyttää hattua kesähäissä.
Avioliittoon vihkiminen ei ole vain kahden ihmisen juhla.
– Vihkimisessä syntyy uusia sukulaisuussuhteita. Isistä tulee appia ja äideistä anoppeja. Avioliitto ikään kuin hyväksytään vihkitilaisuudessa sosiaalisesti, Tikkurilan seurakunnan pappi Heikki Leppä sanoo.
Samalla vihkiminen on oikeustoimi, suullinen sopimus. Kirkon näkökulmasta tärkeintä on kuitenkin siunauksen pyytäminen liitolle.
Maistraatissa solmitun avioliiton siunaaminen ei juuri eroa vihkimisestä. Vain kysymysmuodot ovat hieman erilaiset.
Jos kirkossa taas vietetään rukoushetki rekisteröidyn parisuhteen puolesta, kysymysten lisäksi ero näkyy siinä, ettei sormuksia vaihdeta.
– Rukoushetkeä varten ei ole varsinaista kaavaa, mutta siitä voidaan tehdä tyylikäs tilaisuus, jossa tärkeintä on kiitos omasta kumppanista, Leppä toteaa.
Vaikka vihittävät puolisot eivät olisikaan menossa ensimmäistä kertaa naimisiin, se ei näy vihkikaavassa tai juhlan etiketissä.
– Ainoastaan vihkipuheessa se näkyy. Silloin ei voi oikein enää hehkuttaa nuorta onnea.
Istumajärjestys jakaa häävieraat kirkon käytävän molemmin puolin. Ovelta katsoen vasemmalle puolelle asettuvat morsiamen perhe ja ystävät, oikealle puolelle sulhasen läheiset. Eturivi on vanhemmille ja sisaruksille.
Edes vihkiparin vanhempien ero ei vaikuta istumajärjestykseen.
– Parhaassa tapauksessa vanhemmat ovat puheväleissä ja tulevat häihin uuden kumppaninsa kanssa. Pahimmillaan toinen piilottelee urkuparvella toimituksen ajan, Leppä sanoo.
– Nykyään on aika yleistä, että pariskunnalla on jo lapsia. Heidänkin paikkansa on eturivissä.
Lapsivieraiden käyttäytymisestä ei vanhempien kannata stressata. Lapsen on parasta antaa liikkua ja tutkia kirkkoa kaikessa rauhassa.
– Juoksenteleva lapsi häiritsee paljon vähemmän kuin sylistä pois pyrkivä ja rääkyvä lapsi.
Valokuvauksesta Lepällä on selkeä näkemys: vain valokuvaaja tai yksi vieraista kuvaa.
– Muut kamerat häiritsevät ja kuvat ovat yleensä huonoja. Niissä näkyy vain edellä istuvien selkiä.
Leppä myös ohjeistaa kuvaajaa pysymään alttarikaiteen ulkopuolella ja mielellään ovelta katsoen vasemmalla puolella. Niin morsian pääsee etualalle.
Riisin heittäminen kirkon pihalla on vähentynyt puhtaanapitosyistä. Riisi myös turvottaa helposti lintujen mahat. Saippuakuplien puhaltaminen sen sijaan ei vahingoita ketään.
Heikki Lepän mielestä täydellisiin häihin kuuluu aina yllätysmomentti.
– Jos kaikki on tarkkaan käsikirjoitettua, jokin kutkuttava elementti jää pois.
Vieraita varmasti lohduttaa kokeneen vihkipapin ajatus.
– Jos häissä tapahtuu jokin kämmi, siihen voi suhtautua niin, että tuleepahan jotain muisteltavaa. Muuta perussääntöä ei ole kuin tämä: jos et tiedä, mitä tehdä, älä tee yhtään mitään. Sitä paitsi vihkiparin ja läheisten tehtävä on juhlia, ei miettiä etikettiä.
Jaa tämä artikkeli: