Sivistynyt rääväsuu
Professori, varatuomari, kirjailija ja suomentaja. Jukka Kemppiseltä (s. 1944) eivät tittelit lopu. Informaatio- ja teknologiaoikeuteen sekä tekijänoikeuksiin erikoistunut, kuusi runokirjaa elämänsä aikana julkaissut entinen Otavan kustannustoimittaja kirjoitti ensimmäisen bloginsa torstaina 22. syyskuuta 2005.
Vain eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta Kemppinen on blogannut lähes päivittäin. Viikoittain hänen sivullaan vierailee noin 21 000 lukijaa. Tähän mennessä blogeja on kertynyt lähes 3 200. Kemppinen kirjoittaa historiasta, musiikista, politiikasta, kirjallisuudesta ja elokuvista. Joskus hän sivuaa uskonasioita.
Tekstiä Kemppiseltä tulee kuin vettä hanasta. Kirjoitukset ovat usein sekavia, höyrypäisiä, yllättäviä ja joskus karkeita. Kaikki on tahallista. Lukijalta vaaditaan kykyä hahmottaa, miten Kemppisen ajatuslangat yhdistyvät. Lokakuussa 2006 Kemppinen julkaisi blogin otsikolla Viipurin alueen puhelinluettelo 1938. Sisältö vastasi otsikkoa erinomaisesti. Luettelossa oli runsaat 8 000 nimeä. Blogin kirjoittaja myös esiintyy kaikkien alojen erikoisasiantuntijana. Se on harkiten valittu rooli, mutta Kemppinen on oikeastikin dinosaurus, jonka sivistyksen määrälle ei taida nyky-Suomessa löytyä vertaista.
Kaiken lisäksi kirjoittaja sadattelee ja latelee hirveitä törkeyksiä. Tammikuussa 2011 hän kirjoitti presidentti Tarja Halosesta: ”Hänestä on tullut taas nalkuttava eukko, eikä äänestäkään aina arvaa, oliko se Tarja vai eteisen ovi.” Kemppinen tietää, että maan kermakin lukee häntä.
Huhtikuussa 2012 hän provosoi sanomalla, että Björn Wahlroosia ja Anders Behring Breivikiä yhdistää sama platoninen aate. Kemppinen kirjoitti: ”Toivottavasti Wahlroosille ei suoriteta mielentilan tutkimusta. Hän vaikuttaa selvästi tyhmemmältä kuin Breivik, joten tulos voisi olla kiusallinen, jos hän pääsisi esittelemään ideansa lääkäriryhmälle.”
Toukokuussa Jukka Kemppinen julkaisi joukon blogejaan kirjana. Valitettavasti Tuolla puolen -niminen kokoelma on aitoon blogiin nähden laimea. Teksteistä on siivottu pahimmat kirjoitusvirheet. Valikoima on kirjaimellisesti painokelpoinen. Toisin sanoen terä on poissa.
Kirjoittaja myöntää, ettei ratkaisu toimi. Kirjaan päivänpolttava kiihkeys ei vain välity. Onneksi mukana on ilahduttavan runsaasti myös Kemppisen vakiokommentaattoreita.
Asian voi silti kääntää myös toisinpäin. Kirjalla on kokonaan eri tehtävä. Kemppinen on jakanut teoksen kolmeen osaan, joiden otsikot ovat Velvollisuudesta, Ystävyydestä ja Vanhuudesta. Hän on valinnut tekstit, jotka merkitsevät jotakin hänelle itselleen. Erityisesti Kemppisen jutut läheisistään ovat kauniita.
Kirjaan valikoitui myös muutama todellinen helmi. Kirjoituksessaan Mikael Lilius ei pääse taivaaseen Kemppinen liittää teologian ja taloustieteen tasokkuudella, johon ammattiteologeilla ei tunnu olevan mitään saumaa:
”Rahan ostaminen rahalla eli spekulaatio eli havittelu, jossa voitto kertyy kartellin tai monopolin kautta on sitä ahneutta, jota Jumala ei suvaitse eikä maallinen oikeus siedä.
Vanhat sanoivat, että koron (ja siis option) ottaja varastaa Jumalalta, koska aika on Jumalan – ja se joka ottaa hinnan sanoistaan (tekijänoikeus) ryöstää Herralta, koska sanat ovat Jumalan. Alussa oli sana.”
Juhani Huttunen
Jukka Kemppinen: Tuolta puolen.
Art House 2014.
Jaa tämä artikkeli: