Yhdessä. Annika Juntula, Paula Seppä ja Miira Hietakunnas ovat löytäneet tiensä Länsi-Pasilan kappelin Skidipirttiin. Paikalla on aina aikuinen, jonka kanssa voi jutella oman arjen kysymyksistä.
Skidipirtissä on aikuinen läsnä
Skidipirttiin saa tulla perjantaisin omien aikataulujen mukaan pelaamaan tai juttelemaan.
Teksti Laura Koskelainen
Kuva Sirpa Päivinen
Pojat ja muut kappelissa kävijät tuntevat Anu Oksan paremmin nimellä Porkkis. Skidipirtin lisäksi Oksa pitää Länsi-Pasilan kappelilla muutakin toimintaa. Kun kappeli ja koulu ovat samassa rakennuksessa, Oksa on tullut tutuksi alueen lapsille ja aikuisille.
Vähän myöhemmin kappelin Skidipirttiin eli 7–13-vuotiaiden kohtaamispaikkaan saapuu Annika Juntula kahden kaverinsa kanssa. Juntula on käynyt Skidipirtissä vuosien ajan. Nyt hän odottaa rippikoulua ja alkaa olla vähitellen liian vanha skidipirttiläiseksi.
Juntula on kutsunut pirttiin ystävänsä Paula Sepän ja Miira Hietakunnaksen . Skidipirtin lisäksi he tapaavat Oksan viikoittain tyttöjen omassa Helmi-kerhossa. Siellä voi rauhassa puhua perheestä, ystävistä ja tärkeistä ihmisistä.
– Mukavinta täällä on ollut pelata biljardia. Meillä on ihan omat säännöt, Hietakunnas kertoo.
Tytöt ovat tykänneet myös leipoa, piirtää ja askarrella.
– Täällä tapaa uusia kavereita ja täällä on mukava viettää aikaa, Seppä kertoo.
Skidipirtti on auki perjantai-iltaisin kello 17–19. Viikoittain noin 15–30 lasta saapuu paikalle. Skidipirtin jälkeen kappelissa on nuorten yökahvila. Molemmissa on mukana vähintään yksi nuoriso-ohjaaja kaupungin nuorisoasiainkeskuksesta. Kaupungin nuorisotalo on perjantaisin kiinni. Seurakunta tarjoaa tilat ja iltapalan.
– Minusta yhteistyö seurakunnan kanssa on ollut mahtavaa. Samat lapset käyvät usein molemmissa paikoissa, joten on hyvä, että ihmiset tuntevat toisensa, nuoriso-ohjaaja Kenneth Berggren kertoo.
Berggrenin mielestä Skidipirtti on tärkeä paikka.
– Jos tätä paikkaa ei olisi, lapset saattaisivat olla ulkona myöhään tai joillain voisi olla nälkä, hän perustelee.
Palkattujen työntekijöiden lisäksi sekä Skidipirttiin ja nuorten Yökahvilaan etsitään vapaaehtoisia Suurella Sydämellä -sivuston kautta.
Pikku Huopalahteen Skidipirtti perustettiin vuonna 1998 Meilahden ja Huopalahden, nykyisen Haagan seurakunnan yhteistyönä.
– Pikku Huopalahdessa oli tuolloin paljon lapsia, jotka haluttiin saada pois kaduilta iltaisin. Myöhemmin lasten määrä väheni, jolloin toiminta siirtyi Länsi-Pasilan kappeliin, Oksa kertoo.
Jo alkuvuosina toiminnassa oli mukana monikulttuurisia lapsia. Monikulttuurinen tausta on mahdollistanut sen, että uskonnollisista perinteistä syntyy keskustelua.
– Syömme iltapalan ja siunaamme sen. Kerran pohdimme, onko muslimikulttuurissa tapana kiittää ruuasta, Oksa kertoo.
Keväisin puhutaan pääsiäisestä ja muslimien id-juhlaa viettäneet kertovat siihen liittyvistä perinteistä.
– Luulen, että maahanmuuttajavanhemmat luottavat minuun siksi, että olen selkeästi kristitty. Kunnioitan muiden uskontoa, ja odotan että he kunnioittavat minun, Oksa kertoo.
Skidipirtissä voi askarrella, leipoa tai pelata lautapelejä. Pelatessa lapset oppivat häviämään ja keräämään pitkäjännitteisyyttä.
– Mitä isommaksi lapset kasvavat, sitä enemmän he haluavat jutella. Yleensä vaistoan, jos lapsella on ongelma. Lapsi saattaa pyytää kahdenkeskistä jutteluaikaa, Oksa kertoo.
Keskustelut saattavat mennä syvälle lasten ja heidän perheidensä arkeen. Lasta saattaa vaivata esimerkiksi omaisen kuolema, vanhemman joutuminen vankilaan tai vakava sairaus.
Skidipirtin toiminta alkaa lokakuun alussa.
Jaa tämä artikkeli: