Sofia Buchholz ja Elias Kaila kantavat Suomen suosituimpia etunimiä.

Sofian ja Eliaksen maa

Nimitrendit vaihtelevat mutta kestohitit pitävät pintansa.

• 27.02.2013 09:04
• Saila Keskiaho
• Jani Laukkanen

Elli, Aina, Selma, Fanny, Emma. Kyseessä ei ole viiden kärki vuoden 2012 nimitilastoissa. Lista on peräisin Zachris Topeliuksen runosta Ljungblommor, jossa ylistetään nuorten tyttöjen kauneutta ja nostetaan esimerkiksi viisi neitosta. Heidän nimensä olivat aikansa suosituimpia. Topeliuksen runo on vuodelta 1845.

Topeliuksen luettelemat nuorten naisten nimet voisivat olla myös nykyajan vanhempien valintoja. Vanhat nimet nousevat uuteen suosioon noin sadan vuoden välein, Helsingin yliopiston almanakkatoimiston toimitusjohtaja Minna Saarelma-Paukkala vahvistaa.

– Kun oman sukupolven ja omien vanhempien sukupolven nimet tuntuvat kuluneilta, nimiä etsitään isovanhempien sukupolvesta.

Nimi on selkeä ja pysyvä tapa kuvata ihmisen identiteettiä.

– Se tekee lapsesta yhteisön jäsenen, Saarelma-Paukkala toteaa.

Poika nimeltä Rauha

Minna Saarelma-Paukkalasta tuli nimitutkija, koska etunimiin kietoutunut historia kiehtoi häntä.

– Nimissämme näkyvät keskiajan katoliset vaikutteet, Ruotsin ja Venäjän vallan ajat ja suomalaisuusaate.

Niistä viimeisin pöyhi nimistön perinpohjaisesti. 1800-luvulla keksimällä keksittiin uusia, isänmaallisia nimiä. Sotien jälkeen nimissä alkoivat näkyä kansainväliset tuulahdukset ja Mariannen kaltaiset yleiseurooppalaiset nimet tulivat käyttöön.

Populaarikulttuuri on muokannut nimistöä 1950-luvulta alkaen. Moni lapsi on kastettu Tapioksi muusikko-urheilija Tapio Rautavaaran mukaan. Nykyisinkin suosikkilaulajien nimet näkyvät nimissä. Esimerkiksi Veeti nousi pinnalle laulaja Veeti Kallion ansiosta.

Vaikka monet nimistä on helppo luokitella tietyn sukupuolen nimiksi, sukupuolijako on aina ollut horjuva.

– Perinteiset kristilliset nimet ovat selkeästi joko miehen tai naisen nimiä, koska niiden esikuvana oli pyhiä ihmisiä, Saarelma-Paukkala sanoo.

Erityisesti 1800-luvun suomalaisuusbuumin aikana kehitellyt nimet sekoittivat pakkaa. Ensimmäiset Sulot olivat tyttövauvoja ja ensimmäiset Rauhat pieniä poikia. Sama häilyvyys näkyy nykynimissäkin: Tuiskua ja Ruskaa annetaan tasaisesti molemmille sukupuolille.

– Kestää aikansa, että uusi nimi kiinnittyy tiettyyn sukupuoleen. Nykyisin on myös vanhempia, jotka haluavat tietoisesti antaa lapselleen sukupuolineutraalin etunimen.

Jumalvasara ei käy

Parissa vuosikymmenessä etunimien määrä on kasvanut merkittävästi. 1980-luvun alussa Suomessa oli 32 000 etunimeä, nyt yli 50 000 nimeä.

Vallalla on kaksi vastakkaista trendiä. Yhtäältä etsitään uusvanhoja nimiä menneistä sukupolvista. Toisaalta osa vanhemmista haluaa antaa lapselleen mahdollisimman yksilöllisen nimen. Vuonna 2010 syntyneistä lapsista 5 prosentilla tytöistä ja 4 prosentilla pojista on etunimi, jota ei ole kenelläkään muulla.

– Yksilölliset arvot ovat vahvistuneet. Ennen oli tärkeää, että nimi teki ihmisestä porukan jäsenen. Siksi annettiin mielellään perinteisiä suomalaisia nimiä. Nyt halutaan antaa nimi, jolla lapsi erottuu joukosta, Minna Saarelma-Paukkala pohtii.

Kansallisromanttinen luontoihanne näkyy yhä nimissä. Luontokuvastosta ovat peräisin muun muassa uudet nimet Kuura, Oras, Pouta ja Aronia. Yleistä on myös muovata olemassa olevien nimien pohjalta uusia nimiä. Niin on syntynyt esimerkiksi Lumiella.

Keskiajalta 1700-luvulle lapsi sai yleensä vain yhden nimen. Kahden etunimen käytäntö yleistyi 1800-luvulla, koska samassa kylässä asuvat samannimiset ihmiset menivät liian helposti sekaisin. Viimeisin suuntaus on antaa lapselle kolme etunimeä. Yksinimisyys on nykyisin erittäin harvinaista.

Vaikka nimien määrä lisääntyy, mikä tahansa ei vieläkään kelpaa. Nimilainsäädäntö on keskeinen rajanvetäjä ja laaduntarkkailija. Minna Saarelma-Paukkala istuu oikeusministeriön alaisessa nimilautakunnassa, joka käsittelee epäselviä tapauksia. Läheskään kaikki nimet eivät läpäise lautakunnan seulaa. Pettyä saivat nekin vanhemmat, jotka halusivat antaa pienelleen nimeksi Jumalvasara.

Pirjojen paluu

Suomessa syntyy yhä enemmän lapsia, joilla on vierasperäinen nimi, vaikka lapsen äidinkieleksi on merkitty suomi. Milloin ensimmäiset vierasperäiset nimet pääsevät almanakan sivuille?

– Jotta nimi pääsisi kalenteriin, sen pitäisi olla 500 Suomessa syntyneellä lapsella ensimmäisenä etunimenä, Minna Saarelma-Paukkala kertoo.

Zahrat ja Mohammedit saanevat vielä odottaa.

Almanakkatoimisto julkaisee uuden nimipäiväkalenterin 2015. Saarelma-Paukkala näkee tulevaisuuden nimitrendeissä sekä kansainvälisiä että supisuomalaisia painotuksia. Hän uskoo, että suomalaiset nimet pitävät pintansa.

– Joidenkin mielestä lemmikkien nimistä voi ennustaa tulevia nimisuosikkeja. Itse tunnen muun muassa Erkki- ja Reino-nimiset koirat. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, suurten ikäluokkien nimet tulevat uudelleen muotiin.

Ehkä jo vuosikymmenen kuluttua hiekkalaatikkojen reunoilla huudellaan jälleen Pirjoa, Seppoa, Ritvaa tai Kalevia.

Lisätietoa nimistä:

• Pentti Lempiäinen: Suuri etunimikirja.
• Juri Nummelin ja Elina Teerijoki: Eemu, Ukri, Amelie. 2000 kaunista ja harvinaista etunimeä.
• Kustaa Vilkuna: Etunimet. Toim. Pirjo Makkonen.