Soi kunniaksi Luojan?
Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kotimaisen hengellisen populaarimusiikin taso ei ole kummoinen. Suomi-gospeliksikin kutsutun puuhastelun laatu on usein jopa omiaan herättämään epäilyksen Jumalan kaikkivaltiudesta. Valtaosa näistä taivaallisista musiikkiesityksistä jättää sanoituksen, sovituksen, sävellyksen tai esityksen osalta luvattoman paljon toivomisen varaa.
Suomi-gospelin sanoituksissa rehottavat raamatunlauseiden yletön viljely sekä ähäkutti-tyyppinen etusormi pystyssä -opettaminen. Sävellyksissä ei löydy omaperäistä otetta ja keskivertopunkkarin soittotaidolla pääsee pitkälle. Jostain syystä lähes kaikki tässä lajityypissä talenttia osoittavat pyrkivät pois sen piiristä laajemmille markkinoille.
Kaikestä tästä kärsivät eniten viattomat rippikoululaiset, joille pakkosyötetään kristillisen kasvatuksen nimissä tätä soopaa poispakenemattomissa olosuhteissa. Ihmisoikeusvaltuutettu on kohta pakotettu puuttumaan tähän laillistettuun kidutukseen.
Jaa tämä artikkeli: