Soittaja sielultaan
Sibelius-Akatemian kahvion nurkkapöytään paistaa aurinko. Maria Kalaniemi istahtaa auringonläikän valaisemalle tuolille ja sulkee silmänsä. Kalaniemen kalenteri on täpötäynnä, mutta hän ei anna kiireen häiritä haastattelua.
”Musiikki on aina kuulunut voimakkaasti elämääni. Radio on ollut suurin innoittajani. Kun olin lapsi, radiossa oli kaksi kanavaa, ruotsin- ja suomenkielinen. Niiden välillä sitten vekslattiin. Radio oli aina päällä, sieltä tuli musiikkia Sibeliuksesta humppaan, sulassa sovussa.”
Maailmaa kiertänyt harmonikkataiteilija muistaa hyvin ensimmäisen haitarinsa. Kalaniemi oli yhdeksänvuotias, kun mummu toi hänet Helsinkiin soitinliikkeeseen. Kotiin palattiin pieni valkoinen harmonikka kainalossa. Äiti kommentoi, että ”voi kun oppisit edes yhden kappaleen soittamaan, niin mummu olisi tyytyväinen”.
Pian Kalaniemi alkoi tapailla radiosta tuttuja melodioita. Kymmenvuotiaana hän kävi jo tansseissa soittamassa. Mummu oli kuitenkin sitä mieltä, että tytön pitää päästä nopeasti kunnon oppiin. Kaksitoistavuotiaana Kalaniemi pääsi Espoon musiikkiopistoon ja alkoi soittaa tanssimusiikin lisäksi klassista musiikkia.
”Musiikkiopistoon perustettiin kansanmusiikkiyhtye vuonna 1976. Soitimme paljon espoolaista kansanmusiikkia ja innostuin siitä yhä enemmän.”
Harmonikka on Kalaniemen mielestä Suomen epävirallinen kansallissoitin. Soittimella on suomalaisessa kulttuurissa vahvat juuret. Sillä on soitettu ilot ja surut, sotarintamillekin haitari raahattiin mukaan.
Kalaniemi myöntää, että harmonikan soittajan rasitteena ovat vanhat ennakko-oletukset.
”Joskus ajatellaan, että kaikki haitaristit soittavat Säkkijärven polkkaa ja Metsäkukkia. Nykyään moni harmonikansoittaja aloittaa Bachilla.”
Kansanmusiikki on Kalaniemelle tärkein inspiraation lähde ja hänet tunnetaan perinteisen kansanmusiikin uudistajana ja sovittajana. Erityisesti hän haluaa tuoda sävellyksissään esiin harmonikan meditoivaa, herkkää puolta.
”Harmonikankin avulla voi puhdistautua.”
Onko intohimoinen muusikko koskaan halunnut heittää haitaria nurkkaan ja vaihtaa alaa?
”Kaikissa ammateissa on raskaita hetkiä. Ihmisten hyvän palautteen vuoksi uskon, että tällä on tarkoitus. Nuorena tyttönä en osannut kuvitellakaan, miten maailma aukenee tämän työn kautta.”
Kansanmusiikkiperinne elää Espoossa, ja Kalaniemi on yksi perinteen jatkajista. Hän on toisena pääsiäispäivänä alkavan kansanmusiikkifestivaali Juurijuhlan perustajajäsen ja kuuluu tapahtuman taiteelliseen työryhmään. Tiistaina 2. huhtikuuta Kalaniemi esiintyy ystävineen Lagstadin kotiseututalossa konsertissa, jossa juhlitaan Kalaniemen 30 vuotta kestänyttä taiteilijan uraa.
”Espoo on vahva kulttuurikaupunki ja on tärkeää, että kansanmusiikki tulee kunnolla esille. Täällä on hyvin monimuotoista kansanmusiikkia”, Kalaniemi toteaa napakasti.
Sitten hän alkaa nauraa.
”Ugh, olen puhunut.”
Juurijuhlan avajaiskonsertti maanantaina 1.4. klo 19 Espoon Tuomiokirkossa.
Jaa tämä artikkeli: