null Solmut auki

Ketju poikki. Parisuhteita vaikeuttavat puolisoiden omasta taustasta tiedostamatta periytyneet kuormat. Johtava perheneuvoja Martti Ajo toivoo, että perheneuvontaan hakeuduttaisiin jo ongelmien alkuvaiheessa. – Onneksi nykyihmisten mielikuvissa terapiasta on häviämässä häpeän ja syyllisyyden leima, hän sanoo.

Ketju poikki. Parisuhteita vaikeuttavat puolisoiden omasta taustasta tiedostamatta periytyneet kuormat. Johtava perheneuvoja Martti Ajo toivoo, että perheneuvontaan hakeuduttaisiin jo ongelmien alkuvaiheessa. – Onneksi nykyihmisten mielikuvissa terapiasta on häviämässä häpeän ja syyllisyyden leima, hän sanoo.

Solmut auki

Parisuhteen ennuste on sitä parempi, mitä aiemmin ongelmiin haetaan ulkopuolista apua, uskoo johtava perheneuvoja Martti Ajo.

Teksti Juhani Huttunen
Kuva Jani Laukkanen
Aasialaista syntyperää oleva lapsi kiipeää leikkikentän köysitelineessä ja huikkaa:

– Moi! Nytpäs minä olenkin korkealla!

Leikkikentän reunalla kaksi nassikkaa huiskii toisiaan pipoilla, kunnes toinen heittää kaverinsa päähineen yli aidan ja ”lällättää”.

Helsingin perheasiainneuvottelukeskuksen johtavana perheneuvojana elokuussa aloittanut Martti Ajo seisoo kentän reunalla. Tapaamme tässä, koska ongelmat, joita Ajo 13 muun perheneuvojan kanssa päivätyökseen käsittelee, koskettavat voimakkaimmin juuri lapsia.

– Koulussakin lapset oireilevat monella tavalla. Se kertoo siitä, mitä heidän koteihinsa kuuluu, Ajo sanoo.

Helsingissä mikään muu kirkon työmuoto ei vedä ihmisiä niin paljon kuin perheneuvonta. Viime vuonna yksilö- ja pariterapiaistuntoja oli noin 6 000. Asiakkaita on vuosittain jopa 700, ja jonot ovat pitkät. Silti päättäjät ovat leikkaamassa perheneuvojien määrää. Ajon mielestä se on harkitsematonta.

– Asiakaskuntamme koostuu juuri siitä 20–40-vuotiaiden ikäluokasta, joka kysyy, mitä kirkollisverolla saa vastineeksi. Yksi 45 minuutin yksilöterapiaistunto on arvoltaan noin 80 euroa. Asiakkaalle se on kuitenkin ilmaista.

– Sana perheneuvonta voi hieman hämätä, sillä meillä on asiakkaina myös yksinäisyydestä kärsiviä. Meillä voidaan ratkoa myös yksinäisyyden syitä.

Sunnuntaina toukokuun 28. päivänä 1989 Senaatintorilla porottaa aurinko. Eletään kylmän sodan viimeisiä hetkiä. Kännykkä maksaa 4 500 nykyeuroa, Berliinin muurin ylittäminen oman hengen.

Kello 10 alkavassa messussa Helsingin piispa, 68-vuotias Samuel Lehtonen , vihkii Martti Ajon pastoriksi Käpylän seurakuntaan.

Työnsä ohessa Ajo alkaa suunnitella kirkkohistorian väitöskirjaa työläispappi Sigfrid Sireniuksesta (1877–1961) ja setlementtiliikkeestä. Samalla hänestä tulee Käpylän seurakunnan diakoniapappi, joka tapaa seurakuntalaisiaan kapakassa. Sielunhoito ja diakonia vievät yhä syvempiin syövereihin, ja 14 vuoden seurakuntapappeuden jälkeen Ajosta tulee vuonna 2003 vankilapappi.

– Vantaan vankila oli varsinainen elämän yliopisto. Tajusin, ettei tätä työtä pysty tekemään papin koulutuksella. Tarvitaan järeämpiä työkaluja.

Ajo kouluttautui erityistason psykoterapeutiksi ja psykoanalyytikoksi. Kuusi vuotta sitten Ajo siirtyi perheneuvojaksi.

– Minulla on myös oman työni ohessa pieni yksityinen praktiikka, jonka avulla pidän yllä psykoanalyytikon ammattitaitoani. Perheneuvonnassa klassinen psykoanalyysi ei oikein toimi.

Valtava koulutusmäärä ei ole perheneuvojien keskuudessa poikkeus.

– Perheneuvojat ovat Suomen kirkon koulutetuinta väkeä. Helsingissä kaikki perheneuvojat ovat teologin tai psykologin koulutuksen lisäksi psykoterapeutteja. Meillä on myös vaativan erityistason psykoterapeutteja.

Perheiden ongelmat alkavat usein ennen kuin niitä edes tajutaan. Useimmiten kriisin laukaisee ensimmäisen lapsen syntymä. Mutta lapsi ei ole syy. Lapsen myötä vain aktivoituvat puolisoiden oman elämänhistorian ongelmat. Martti Ajo vertaa parisuhdetta veneeseen.

– Viimeistään lapsen syntymässä usein jommankumman tai usein molemman vanhemman omasta elämästä tulee lisäkuormaa, joka uhkaa upottaa veneen.

– Ongelma ei usein ole itse suhteessa vaan puolisoiden omassa taustassa, joka vinouttaa suhteen.

Ajo pitää harmillisena, että monesti kynnystä terapiaan hakeutumiseen pidetään niin korkeana, että apua haetaan vasta, kun on jo myöhäistä.

– Onneksi nykyihmisten mielikuvissa terapiasta on häviämässä häpeän ja syyllisyyden leima. On jopa trendikästä tehdä terapiassa matkaa omaan itseen, Ajo sanoo.

Mielikuvat ”kallonkutistajista” kuitenkin muuttuvat hitaasti. Se on jopa outoa.

– Samaan aikaan suomalaiset syövät mielialalääkkeitä enemmän kuin koskaan historiassa. Tutkimustenkin mukaan lääkkeet ovat tehokkaimmillaan, kun niiden käyttöön yhdistyy psykoterapia. Pelkät lääkkeethän eivät poista itse ongelmaa vaan painavat sen syvemmälle, Ajo sanoo.

Häpeää aiheuttavat mielikuvat ovat kuitenkin historiallisesti ymmärrettäviä. Tutkija Ville Kivimäki toi kesän korvalla julkaistussa väitöskirjassaan esiin, että psyykkisesti traumatisoituneet jatkosodan veteraanit eivät saaneet edes sotainvalidikorvauksia, vaan syitä psyykkisiin vammoihin etsittiin vähä-älyisyydestä, heikkoluontoisuudesta ja mielisairauksista.

– Vasta nyt meillä on alettu ylipäänsä puhua siitä, miten sodanjälkeiset sukupolvet yhä kärsivät traumoista, jotka käsittelemättöminä ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle nykyaikaan asti.

Helsingin seurakuntien perheasiain neuvottelukeskus
viettää tänä vuonna 60-vuotisjuhlaansa.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.