Some goes ripari
Rippikouluun voi ilmoittautua netissä mestat.fi-sivulla. Sosiaalinen media ei silti korvaa aitoa yhdessäoloa nuorisotyössä.
Lauttasaaren ruska on hehkuva, vaikka vettä tihuuttaa ja renkaiden rapa roiskuu. Seurakuntatalon aulassa ystävällisesti katsova nuori herra kättelee ja toivottaa tervetulleeksi.
Hän on Mika Savolainen , muutaman viikon päästä 17 vuotta täyttävä lukiolainen, joka on ollut kahdesti rippileirillä isosena.
– Omat parhaat kaverini tulivat juuri riparilta, hän kertoo.
Savolainen elää maailmassa, jossa sosiaalinen media on jatkuvasti läsnä. Hän tietää, miten ärsyttävää on, kun kesken oman lauseen kuulija alkaa näplätä puhelintaan.
– Jos olen kaverin kanssa vaikka syömässä, ja tämä on koko ajan kiinni kännykässään, niin kyllä se vain häiritsee. Isommassa porukassa ei niin haittaa, jos yksi välillä vilkuilee puhelintaan.
Kun kaveriporukka tapaa keskenään, alkuun monet tarkistelevat puhelimiaan. Pian joku kuitenkin huomauttaa asiasta, ja syntyy kuin itsestään yhteinen päätös panna kännykät taskuun.
– Onneksi kännykän esikatselusta näkee äkkiä saapuneen tekstiviestin tyylin. Siitä voi helposti päätellä, onko pakko vastata heti. Ja jos vaikka vanhemmat soittavat, niin puheluun on kyllä syytä vastata.
Älypuhelimien ansiosta Facebook kulkee mukana kokoaikaisesti. Nykyään sosiaalinen media on myös osa nuorisotyötä.
Myös rippikouluun voi ilmoittautua netissä. Vuonna 1998 syntyneille lähetetään edelleen perinteinen kirje kotiin, mutta kaikki rippikoulua koskeva tieto on koottu myös osoitteeseen mestat.fi/rippikoulu.
Monien työntekijöiden mielestä Facebook on oivallinen keino pitää yhteyttä nuoreen, joka jalka kipsissä makaa kotisohvalla eikä pääse nuorteniltaan.
– Joskus myös rippileirien jälkeen Facebookiin syntyy oman riparin suljettu ryhmä, jossa leiriläiset voivat pitää toisiinsa yhteyttä, kertoo Malmin seurakunnan rippikoulupastori Seija Knuutila-Loukonen .
Malmi on Suomen toiseksi suurin seurakunta, jonka nuoriso- ja rippikoulutyö on laajaa. Knuutila-Loukosen mukaan netti on helpottanut tiedottamista, minkä lisäksi ilmoittautuminen leireille on ollut netissä kätevää.
– Lisäksi Facebook on madaltanut nuorten kynnystä ottaa ensikontakti nuorisotyöntekijään. Netti voi siis olla alkusysäyksenä ensimmäiseen tapaamiseen kasvokkain.
– Kovin syvällistä sielunhoidollista keskustelua en kuitenkaan kävisi sosiaalisessa mediassa, koska pidän konkreettista läsnäoloa tärkeänä, Knuutila-Loukonen sanoo.
Intoilu sosiaalisen median mahtavuudesta herättää muutenkin kritiikkiä.
– Yhteydenpito sosiaalisessa mediassa on tärkeää, mutta ei se voi korvata kaikilla aisteilla tapahtuvaa ruumiillisuutta. Aito ihmisten välinen kohtaaminen tapahtuu tässä ja nyt, ja siinä ovat kaikki aistit käytössä, sanoo uskonnonpedagogiikan dosentti Lassi Pruuki .
– Tämän vuoksi en halua, että sosiaalinen media saisi rippikoulussa liialti tilaa. Tai että vahvistuisi ajatus, jonka mukaan yhdessäolo netissä korvaisi aidon yhteyden.
Pruuki puhuu dialogisen ihmiskäsityksen puolesta.
– Se tarkoittaa näkemystä, jonka mukaan ihminen rakentuu itselleen vain vuorovaikutuksessa muihin. Tullakseen itsekseen ihminen tarvitsee toista. Me synnymme ja synnytämme toisemme jokaisessa tässä ja nyt -tilanteessa.
Mutta ei tässä kaikki. Pruuki viittaa juutalaiseen filosofiin Martin Buberiin , joka tuo keskusteluun Jumalan ulottuvuuden.
– Buber puhuu siitä, että aito minä-sinä-suhde on heijastuma Jumala-suhteesta. Siinä onkin mielestäni jotain, jota voi kuvata pyhän käsitteellä.
On johtopäätösten aika: Aito kohtaaminen tapahtuu kaikilla aisteilla siksi, että me olemme kokonaisvaltaisia, ruumiillisia olentoja. Kohtaaminen toisten ihmisten kanssa heijastaa myös Jumala-suhdetta. Tässä suhteessa ei voi olla aidosti olematta samalla ruumiillinen.
Omana itsenään oleminen on Mika Savolaisen mukaan yksi tärkeimpiä rippikoulukokemuksia.
– Riparilla mietitään oikeasti, millainen olen. Hirveän moni sanoo sen jälkeen, että vain harva asia voittaa sen, kun 30 hengen porukka lähtee viikoksi leirille. Ja siellä saa juuri olla sitä, mitä on.
Riparin jälkeiset kaverisuhteet voivat olla hyvin pysyviä ja tiiviitä. Viime heinäkuun lopulla Savolainen teki isoskavereidensa kanssa viisipäiväisen vaelluksen Lapissa.
– Lensimme ensin Rovaniemelle, josta jatkoimme bussilla Enontekiöön. Vaelsimme viidessä päivässä 80 kilometriä, Savolainen kertoo.
Nyt puhelimet olivat tärkeitä, sillä turvallisuussyistä reitti oli valittu niin, että tapaturman varalta kenttää oli aina siellä, missä vaellettiin.
– Laitoimme sopivin väliajoin viestiä kotiin, että turvassa ollaan.
– Parissa paikassa huomattiin, että 3G-verkko toimii, ja silloin kyllä piti päivittää Facebookia. Ja kun viimeinen yö nukuttiin hotellissa, sinne saavuttuamme ensimmäinen tunti oli kyllä aika kännykkätäytteistä.
Jaa tämä artikkeli: