Sopivatko rauha ja oikeus yhteen?
Syksyn televisio-ohjelmien ehdotonta huippua ovat olleet Elisabeth Rehnin keskustelut maapallomme ongelmista maailman huippupäättäjien kanssa. Rehn aloitti sarjansa korkeimmalta mahdolliselta tasolta eli YK:n entisen pääsihteerin Kofi Annanin kanssa. Haastattelussa pohdittiin rauhan palauttamista, siihen pakottamista ja muutoksen jälkeistä kehitystä. Onko siinä sijaa sovinnolle?
Asia ei ole vieras meillekään, se on jopa kirkkomme sanomassa ja julistuksessa. Rukoilemmehan joka sunnuntai rauhaa, oikeudenmukaisuutta ja vapautta, kaikkia yhdellä kertaa ja samanaikaisesti. Minusta suurempaa ristiriitaa ei ole olemassa. Vai mumisimmeko me rukouksen sanomaa kuuntelematta?
Kofi Annan tarjosi uutta näkökulmaa asiaan. Hän puhui kyllä vain rauhasta ja oikeudenmukaisuudesta, mutta ei samanaikaisina, vaan toisiaan seuraavina prosesseina.
Ensiksi on aikaansaatava rauha, jossa on käytettävä voimaa vain tarvittavassa määrin ja sitten vuosien päästä tulee oikeudenmukaisuus. Annanin mukaan on lohdullista, että Chilessä ja muualla entiset diktaattorit ovat joutuneet syytteeseen. Siihen on toki kulunut aikaa, ja syytetyt ovat usein kykenemättömiä vastaamaan, mutta maineensa he jälkimaailman silmissä menettävät – juuri oikeudenmukaisuuden nimissä. Parempi siis myöhään kuin ei milloinkaan.
Miten on, onko teidän sisimmässänne tämä kolmoispyyntö herättänyt vastarintaa? Ja mistä se on kirkkomme rukouksiin tullut? Agricolan aikaan ei vapaudesta ja vielä vähemmän oikeudenmukaisuudesta puhuttu. Rauhaa Agricola kyllä rukoili: ”Ettes caikillen Kuningaillen ia waldamiehillen Rauhan ja sovinon antaisit.”
Seppo Väisänen
Jaa tämä artikkeli: