Sopraanon nöyryys
Oopperalaulajat eivät aina ole parhaita mahdollisia hengellisten laulujen ja virsien esittäjiä, sillä tulkintojen liioittelevuus ja runsas äänenkäyttö sopivat harvoin yksinkertaisiin pikkusävelmiin.
Säännön vahvistava poikkeus on Soile Isokoski , joka on hemmotellut tämän ohjelmiston ystäviä jo vuosia. Taiteilijan aiemmat levytykset on nyt koottu kolmen levyn kansioksi. Ensimmäisellä levyllä kuullaan hengellisiä lauluja Helsingin kaupunginorkesterin säestämänä. Kaksi muuta on omistettu Marita Viitasalon pianolla ja harmonilla säestämille virsille. Kaikkiaan levyillä soi 60 laulua ja virttä.
Isokosken sopraanon hopeinen huilu soi orkesterin säestämissä lauluissa kirkkaimmillaan, sillä sovitukset liikkuvat varsin korkeassa rekisterissä. Laulaja malttaa kuitenkin mielensä, ei esittele ääntään vaan keskittyy nöyrästi laulujen sanomaan. Koskettavimpia ovat riemullisesti kajahtava Tuhansin kielin ja hurmioitunut Ilmari Hannikaisen Kotomaamme. Myös Tauno Pylkkäsen seesteinen Pastorale Aino Kallaksen runoon saa puhuttelevan tulkinnan. Laulun loppusanat ”Luoja, anna luoduillesi armo ja rauha” kuvaavat hyvin levyn seesteisiä tunnelmia ja Isokosken suhdetta hengelliseen musiikkiin.
Pianon säestämissä virsissä korostuu vieläkin enemmän taiteilijan rehellisyys ja teeskentelemätön nöyryys. Kun maailmanluokan taiteilija laulaa yksinkertaisen kauniisti ja koruttomasti tutun lastenvirren Ystävä sä lapsien, on raavaalla miehelläkin pala kurkussa.
Risto Nordell
Virsiä ja hengellisiä lauluja. Soile Isokoski, sopraano, Marita Viitasalo piano ja harmoni, Helsingin kaupunginorkesteri, joht. John Storgårds. Ondine ODE 1228-2T.
Jaa tämä artikkeli: