Tony Soprano (keskellä) johtaa mafiaperhettään ja etsii terapiassa kadonnutta identiteettiään. Tony Sopranolle hahmon antaa James Gandolfini.
Sopranos piirtää kuvan maallistuneista amerikankatolilaisista
Suositun draamasarjan suhde katoliseen kirkkoon on kriittinen. Uskosta valitaan se, mikä itselle sopii.
Yle TV2:lla parhaillaan pyörivässä Sopranos-draamasarjassa katolisuus loistaa poissaolollaan.
– Vaikka miltei kaikki henkilöhahmot ovat katolilaisia, uskonto ei pahemmin näy heidän elämässään.
Näin väittää Sopranos-sarjan roomalaiskatolisesta kirkosta välittämää kuvaa pro gradu -tutkielmassaan analysoinut teologian opiskelija Jussi Haavisto.
Haavisto perehtyi Sopranos-sarjan kahteen ensimmäiseen tuotantokauteen ja vertasi jaksojen kuvaa Amerikan katolista kirkkoa käsittelevään nykytutkimukseen.
Sopranosissa tulee Haaviston mukaan hyvin esille pohjoisamerikkalaisten katolilaisten maallistuminen, joskin kärjistetyssä muodossa.
– Sarjan hahmoista miltei jokainen – yhtä lukuun ottamatta – sanoo olevansa katolilainen, mutta katolisuus ei heidän elämässään todellisuudessa kauheasti näy, Haavisto sanoo.
Henkilöhahmojen tietämys roomalaiskatolisen kirkon opetuksesta on ohutta ja toisinaan myös virheellistä. Tämä heijastaa Haaviston mukaan hyvin Pohjois-Amerikan katolilaisten reaalimaailman tilannetta.
Katolisuus ei näy Tonyn elämässä
Sarjan keskushenkilö Tony Soprano on mafioso ja perheenisä. Tonyn hahmossa maallistuminen tulee lihaksi.
– Tonyn ongelmana on se, että hän kokee kaikkien menneisyytensä siteiden katkenneen. Hän ei ole enää oikein amerikanitalialainen, mafioso eikä katolilainen. Silti hän kaipaa juuri näitä menneisyyden identiteetin osa-alueita.
Sarjan aikana Tony yrittää luoda siteet uudestaan. Vahvistaakseen esimerkiksi mafioson identiteettiään Tony katselee Kummisetä-elokuvia ja yrittää opetella mafioson puheenpartta. Hän käy terapiassa koko sarjan tarinan ajan.
Tony on irrallinen eikä hänellä tunnu olevan kosketuspintaa hengellisyyteen.
– Hän sanoo sarjassa muutaman kerran – yleensä riidellessään vaimonsa Carmela Sopranon kanssa – olevansa katolilainen. Hän tuo muutaman kerran esiin uskonsa Jumalaan.
Jumalasta huolimatta Tony työskentelee järjestäytyneen rikollisuuden parissa. Katolisuus ei näy elämässä.
Jussi Haaviston mukaan sarjan harkitusti muovattu ihmiskuva on hyvin pessimistinen. Henkilöhahmoissa ei tapahdu sarjan aikana myönteistä kehitystä.
– Henkilöt voivat tehdä jossain jaksossa jonkin huomattavan havainnon omasta tilastaan, mutta jatkavat seuraavassa jaksossa elämää niin kuin aina ennenkin.Papit loistavat poissaolollaan
Pappeja ei Sopranos-sarjassa juurikaan esiinny. Ensimmäisen tuotantokauden tarinassa kulkee kuitenkin isä Phil, katolilainen pappi, joka vierailee seurakuntalaistensa eli mafiosojen vaimojen luona aterioilla.
– Näihin ateriahetkiin liittyy myös ilmeinen seksuaalinen sävy.
The Sopranos on televisiohistoriaa
Davis Chasen luomaa The Sopranos -sarjaa on kehuttu television kaikkien aikojen parhaaksi draamasarjaksi. Vuonna 1999 alkanut sarja toi televisioon uuden taiteellisen ilmaisun ja saavutti katsojien suuren suosion.
Moneen kertaan palkittu sarja kertoo 2000-luvun mafiaperheen elämästä. New Jerseyssä asuvan mafiapomo Tony Sopranon murheena kotioloissa on saamaton poika ja vaikea äitisuhde. Töissä murheita tuovat kilpailevat perheet ja FBI.
Tony Soprano setvii työ- ja perheongelmiaan kuuden tuotantokauden ja 86 jakson ajan tohtori Melfin terapiassa ja koettaa siinä sivussa kasvattaa lapsistaan kunnon kansalaisia.
James Gandolfinin roolityötä Tony Sopranona on sanottu yhdeksi televisiohistorian ikimuistoisimmista.
Eräässä kohtauksessa isä Phil ja Carmela Soprano melkein suutelevat, mutta runsaasti viiniä nauttinut Phil alkaa voida pahoin, menee oksentamaan ja tilanne laukeaa.
Pappi edustaa kirkkoaan. Haavisto näkeekin sarjassa kritiikkiä katolista kirkkoa kohtaan. Katolisen isä Philin ohella sarjassa esiintyvät myös protestanttisaarnaaja ja ortodoksijuutalainen, jotka pyrkivät saamaan hyötyä mafiayhteyksien avulla.
Ulkokultaiseen, toisista hyötymään pyrkivään uskonnollisuuteen suhtaudutaan sarjassa kriittisesti. Sopranosin kirkkokritiikki on kuitenkin Jussi Haaviston mielestä esimerkiksi kolmatta Kummisetä-elokuvaa heikompaa.
Vaimon usko tulee näkyviin
Mafioson vaimo Carmela Soprano on Haaviston mukaan Sopranos-sarjan ainoa selkeästi vakaumuksellinen katolilainen. Hän muun muassa rukoilee ja tuo uskoaan muutoinkin esille.
– Tosin Carmelakin valitsee kirkon opista ne piirteet, joita pitää henkilökohtaisesti merkityksellisinä, sanoo Haavisto ja myöntää, että valikoinnissaan Carmelan hahmo on hyvin postmoderni.
Carmela ei aluksi hyväksy esimerkiksi avioeroa, mutta eroaa kuitenkin lopulta miehestään.
Seksuaalietiikassa sarjan hahmot voivat toimia oman mielensä eivätkä roomalaiskatolisen kirkon opetuksen mukaan ja silti kokea olevansa ”hyviä katolilaisia”.
Hahmojen kautta piirtyy kuva myös sakramenttien merkityksen väljähtymisestä.
– Carmela – sarjan ainoa vakaumuksellinen katolilainen – myöntää, ettei käy ripittäytymässä säännöllisesti, Haavisto huomauttaa.
Tällainen tilanne on myös reaalimaailmassa Pohjois-Amerikan katolilaisten keskuudessa.
Samasta ilmiöstä kertoo tapaus, kun Carmelan ja Tonyn poika AJ osallistuu konfirmaatioon perheen ja suvun vuoksi, vaikka ajatteleekin nihilistifilosofi Nietzschen ajatuksia Jumalan kuolemasta.
Jaa tämä artikkeli: