Sormus kuvaa ikuista rakkautta
Aina yhdessä. Elisa Karjalainen ja Jukka Heikkilä tutustuivat sormuksia valitessaan myös sormuksen edustamaan symboliikkaan. He pitävät sormusta aina sormessaan.

Aina yhdessä. Elisa Karjalainen ja Jukka Heikkilä tutustuivat sormuksia valitessaan myös sormuksen edustamaan symboliikkaan. He pitävät sormusta aina sormessaan.

Sormus kuvaa ikuista rakkautta

Sormusperinne on edelleen suomalaispareille tärkeä, vaikka avioliiton ja kihlautumisen merkitykset vaihtelevat.

Teksti Johannes Mikkonen
Kuva Sirpa Päivinen

"Rukoilkaamme sen liiton puolesta, jonka merkkinä tämä sormus on”, sanotaan avioliiton vihkikaavassa. Sormuksen kehä on symboloinut ikuista sitoutumista jo vuosisatojen ajan. Varhaisin tunnettu vihkisormus on luultavasti 2800-luvulta eKr.

Leo Tuunainen, 74, ja Maria Toivonen, 69, avioituivat vuonna 2007. Vihkisormukset symboloivat heille rakkautta ja sitoutumista.

– Meille oli itsestään selvää, että hankimme sormukset. Kuuluuhan se oleellisena osana vihkikaavaan ja on hieno perinne, pariskunta sanoo.

Senioritalo Loppukirissä Arabianrannassa asuva parikunta tutustui toisiinsa tansseissa. Parin vuoden seurustelun jälkeen he menivät naimisiin. Sormusten valitseminen oli yhtä helppoa kuin päätös niiden ottamisesta.

– Minulla on aiemmista liitoista sormuksia, joten halusin tällä kertaa mahdollisimman pienen ja vaatimattoman sormuksen, Maria Toivonen kertoo kapeasta kultasormuksestaan.

Leo Tuunaisen edellinen vaimo on kuollut. Mies päätti ottaa uuden liittonsa symboliksi vanhan sormuksensa. Pariskunnalle oli tärkeää säilyttää muisto edesmenneestä vaimosta. He olisivat jopa halunneet säilyttää sormuksessa myös edellisen vaimon nimen, mutta se ei onnistunut pienen tilan takia.

Vaikka sormukset ovat tärkeitä, niitä käytetään vain juhlapäivinä, sillä pariskunta tottui töissään olemaan ilman sormusta. Myös vanhuuden tuomat nivelvaivat hankaloittaisivat sormusten päivittäistä käyttöä. Yleensä niitä säilytetään sisäkkäin koristeellisella posliinilautasella lipaston päällä.

Viime lokakuussa kihlautuneet Elisa Karjalainen, 28, ja Jukka Heikkilä, 31, pitävät uutuuttaan kiiltäviä, keltakultaisia sormuksiaan aina sormessa. Kun pitkään yhdessä asunut pariskunta teki päätöksen mennä naimisiin, he tavallaan jo kihlautuivat.

Sormusten merkitys kihlauksen symbolina on kuitenkin vahva, eivätkä Karjalainen ja Heikkilä ajatelleet olevansa kihloissa ennen kuin sormukset oli hankittu.

– Halusimme ajattomat sormukset, jotka ovat jatkumo pitkässä perinteessä. Tällaisia perussormuksia on käytetty aina ja tullaan todennäköisesti käyttämään myös tulevaisuudessa, Jukka Heikkilä sanoo.

– Sormusten merkitys korostui jälkeenpäin muiden ihmisten reaktioiden vuoksi. Ihmiset huomasivat sormuksen ja onnittelivat. Näin esimerkiksi työpaikalla parisuhteeni tuli julkiseksi. Siten sormuksen merkitys korostui myös itselleni. Nyt olen julkisesti sitoutunut elämään toisen ihmisen kanssa, Elisa Karjalainen sanoo.

Sormusta valitessa Elisa Karjalainen ja Jukka Heikkilä tutustuivat sormuksen symboliikkaan. Sormuksen laittaminen vasempaan nimettömään perustuu uskomukseen, jonka mukaan siitä lähtee verisuoni sydämeen.

Timantit yleistyivät kihlasormuksissa vuodesta 1477, jolloin Itävallan arkkiherttua Maximillian kosi Burgundin Mariaa timanttisormuksen kera. Samoin kuin sormuksen kehä myös timantit kuvastavat ikuisuutta.

Nepalilais-suomalainen pariskunta Iina Lievonen-Thapa, 29, ja Suman Thapa, 27, avioituivat Suomessa marraskuussa. Myös Nepalissa käytetään sormuksia kihlauksen symbolina.

– Siellä sormuksen merkitys on suuri kihlautumisaikana, joka on usein muutaman kuukauden mittainen. Avioliiton merkkinä sormuksella ei ole samanlaista asemaa kuin Suomessa. Ehkä siksi pohdimme, ettemme hankkisi sormuksia ollenkaan, vaan ostaisimme toisille vaikka kaulakorut, Suman Thapa toteaa.

Iina Lievonen-Thapan isä kuitenkin suositteli tyttärelleen sormusten hankkimista.

– Aloin itsekin miettiä, että ehkä sormus toimisi hyvin muistona avioliitostamme, Lievonen-Thapa kertoo.

– Tarvitsimme tavallaan muiden ihmisten kehotusta. Tällä tavallahan perinteet siirtyvät sukupolvelta toiselle, hän pohtii.

Pariskunta on nyt tyytyväinen, että heidän vasemmissa nimettömissään kimaltelevat uudet, kultaiset sormukset.

– On hienoa jatkaa niin vanhaa perinnettä. Maistraatissa suoritettu avioliittotoimitus olisi tuntunut tyhjältä ilman sormuksia, Iina Lievonen-Thapa ja Suman Thapa toteavat.

Suman Thapalle oli myös tärkeää, että sormukset ovat nimenomaan kultaiset, sillä Nepalissa arvostetaan kultakoruja. Hänellä olisi ollut selitettävää sukulaisilleen, jos he olisivat hankkineet esimerkiksi hopeiset vihkisormukset.

Sormus ikuisen rakkauden symbolina on ennen kaikkea perinne, joka siirtyy edelleen uusille sukupolville. Perinteen säilymiseen liittyy sen taustalla olevan ajatuksen kauneus. Ikuisen rakkauden viehätys tuskin vähenee, vaikka aika ja tavat muuttuvat.

Jaa tämä artikkeli: