Tikkurilan punakaarti marssii.
Sota ja Raamattu?
Niko Huttunen tutki sisällissotaa suhteessa Raamatun opetuksiin ja löysi muun muassa tikkurilalaisen Viljo Sohkasen.
Niin raamatuntutkija kuin onkin, teologian tohtori Niko Huttusta kiinnostavat muun muassa vuoden 1918 tapahtumat Suomen historiassa. Ollessaan viitisen vuotta sitten hoitovapaalla hän alkoi pohtia, mitä aikalaiset mahtoivat ajatella sisällissodan tapahtumista suhteessa Raamatun opetukseen. Aiheesta kehittyi tutkimusprojekti.
— Alun perin suunnittelin käyväni läpi kaiken sisällissodan aikana sekä 1920- ja 1930-luvulla ilmestyneen aineiston: sanomalehtiartikkelit, muistelmat, pamfletit, historiankirjoitukset, kuvat, runouden ja muun kirjallisuuden. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista, sillä aineistoa oli enemmän kuin olin ajatellut.
Kaikesta aineistosta ei tietenkään löytynyt raamatullisia viittauksia tai sisältöjä. Esimerkkinä siitä, mitä on löytynyt, Huttunen esittelee Viljo Sohkasen muistelmateoksen Punakaartilaisen päiväkirja (Weilin & Göös 1967).
— Luin kirjan aikoja sitten, se sattuu olemaan hyllyssäni. Vaikka Sohkasen muistelmat ovat ilmestyneet vasta 1960-luvulla, kun kirjoittaja oli jo eläkkeellä, hän kertoo kirjoittaneensa ne 1920-luvulla. Jos se pitää paikkansa, tekstin kautta voidaan lähestyä vuoden 1918 ajattelutapoja.
Viljo Sohkanen (1900–1989) teki elämäntyönsä nyky-Vantaan alueella. Hän päätyi jopa Helsingin maalaiskunnan ensimmäiseksi sosiaalijohtajaksi. Jokiniemessä on hänen kunniakseen nimetty katu.
Tikkurilassa asunut Sohkanen liittyi 17-vuotiaana punakaartiin, jossa toimi välskärinä eli lääkintämiehenä.
Punaisten ja valkoisten vakaumukset
Sodan jo ollessa käynnissä jotkut tikkurilalaiset olivat toimineet valkoisten hevosmiehinä. Sohkanen kertoo, että punaisten paikallisjohtaja Kähkönen piti heille nuhdesaarnan ja varoitti ryhtymästä moiseen yhteistyöhön. Kähkönen kirkasti puheessaan yhteistä tavoitetta: ”Kun Suomi nyt on itsenäinen, tulee jokaisen työläisen kunnia-asiana olla luoda tästä maasta onnellinen maa. Joka on kuin Raamatussa kerrottu Kaanaan maa. Siellä taotaan miekat ja aseet auroiksi ja kaikki ovat veljiä keskenään.”
— Raamatulliset mielikuvat läpäisevät Kähkösen puheen. Aikakauden teksteissä Raamattua käytetään usein uskonnollisesta ja poliittisesta vakaumuksesta riippumatta havainnollistamaan aivan maallisia ajatuksia, tulkitsee Niko Huttunen.
Vaikka se perusasetelma, että valkoiset asettuivat puolustamaan uskontoa ja kirkkoa, on paljolti totta, se ei ole koko totuus.
— Punaiset eivät yksilöinä olleet automaattisesti tai edes salaa uskonto- tai kirkkokriittisiä. Siihen viittaa sekin, että vain harvat erosivat kirkosta muutamia vuosia myöhemmin, uskonnonvapauden tultua voimaan 1923.
1900-luvun alun Suomessa kristillistä sivistystä saatiin ainakin rippikoulun verran. Tärkeä merkitys oli myös sillä, mitä työväenyhdistyksissä puhuttiin ja opetettiin. Käsin kirjoitettujen lehtien välityksellä voitiin tutustua marxilaiseen historianfilosofiaan.
— Marxilaisen filosofian mukaan kyseessä oli maailmansisäinen kehityskulku, joka ahdistusten aikojen kautta kulkee kohti maailmanvallankumousta ja sen tuomaa työväenluokan voittoa.
Huttusen mielestä marxilaista historianäkemystä voi pitää Raamatussa esiintyvien käsitysten maallistettuna versiona.
— Kun Marx sanoi uskontoa kansan oopiumiksi, hän tarkoitti oopiumilla ahdistavissa yhteiskunnallisissa oloissa syntyvää vääränlaista helpotusta. Silloin aletaan unelmoida maailman ulkopuolella olevasta paratiisista. Marxilaisuudessa paratiisi tulee tähän maailmaan.
Viljo Sohkasen mietteitä
Sodan kestäessä Viljo Sohkanen joutui vangiksi. Vangit pantiin seisomaan talon seinustalle Helsingin pitäjän kirkonkylässä. Päivän päätteeksi heidät luvattiin ampua. Elämänsä viimeiseksi luulemansa päivän aikana Sohkanen mietti muun muassa, miten äiti kestäisi, jos isä ei palaa kotiin ja poikakin ammuttaisiin.
Lähellä oleva kirkko herätti kysymyksen: ”Risti osoittaa kohti taivasta. Taivaassa asuu Jumala. Hän on luonut maailman ja kaikki mitä siinä on, niin meille on opetettu ja ettei hiuskarvaakaan oteta kenenkään päästä ilman Hänen lupaansa. Minkähänlainen lupa pitää olla kun henki otetaan – –”
Sohkanen mietti myös syntiä ja syyllisyyttä: ”Mitä syntejä olen tehnyt, pyytäisin niitä kernaasti anteeksi. Täytyyhän niitä olla, sillä niitten tähdenhän minut ammutaan, syntien tähden se tapahtuu, eihän Jumala muuten siihen lupaa antaisi – –”
— Sohkanen muistaa vain, että oli ollut lapsena taitamaton töissä. Se salainen synti, josta häntä rangaistaisiin, ei tule mieleen. Vaikka rippikoulussa on varmasti puhuttu laillisesta esivallasta, mieleen ei tule, että hän on noussut kapinaan sitä vastaan, toteaa Huttunen.
Punaisten puolella ajattelu noudattaa hänen mukaansa usein kaavaa: pahaa ei tehty, mutta hartaasti on kärsitty. Kärsimysmystiikasta puuttuu vain Kristus-mysteeri: kärsimys ihmisten syntien tähden.
— Toisaalta esivaltaa pohdittiin myös valkoisten puolella. Sortokaudella oli opittu ajattelemaan, että esivaltaa, siis venäläisyyttä ja Venäjää ja yhtä hyvin bolševikkeja kuin tsaariakin, oli lupa vastustaa silloin, kun ne eivät edistäneet yhteistä hyvää. Milloin siis oli johdonmukaista vaatia kuuliaisuutta?
Pappi ja punavangit
Kun Viljo Sohkanen oli vankileirillä Suomenlinnassa, vangit kävivät keskusteluita siellä vierailleen papin kanssa: ”Me taas ihmettelimme kun hän moitti meitä jumalattomuudesta, kun laulamme kansainvälisessä työväenmarssissa ’ei muuta johtajaa ei luojaa kuin kansa kaikkivaltias’. Selitimme että emme me sillä tavalla laulua käsitä. Luojalla tarkoitetaan kansaa joka työllään luo ja on luonut kaikki maailman rikkaudet. Niiden tulisi kuulua kansalle niin kuin vallankin, eikä keisareille, kuninkaille, aatelisille ja muille rikkaille niin kuin nyt.”
— Sohkasen kertomuksesta käy ilmi, miten outo ja vieras punavankien ajattelutapa ja maailma oli papille. Toisaalta hän joutui yllättymään: punavangit eivät olleetkaan sellaisia jumalattomia uskonnon vastustajia kuin hän oli ajatellut.
Raamattuaineistoa käytettiin runsaasti sekä punaisen että valkoisen puolen teksteissä. Se selviää Niko Huttusen kirjasta Raamatullinen sota. Raamatun käyttö ja vaikutus vuoden 1918 sisällissodan tulkinnoissa (SKSK 2010)
Jaa tämä artikkeli: