Öinen Beirut odottaa hyökkääjää, ja jokaisessa kadunkulmassa voi tulla vastaan kuolema.
Sota jatkuu ihmismielessä
Kun sattuu oikein kamalia, ihmismieli on siitä kummallinen, että se usein häivyttää sietämättömiä asioita ja painaa niitä unohduksiin, jotta ihminen jaksaisi jatkaa elämäänsä.
Traumat ovat unohduksissa, kunnes ihmisellä on voimia käsitellä niitä, tai jokin asia alkaa nostaa tapahtunutta esiin muistin kätköistä.
Hyvä osoitus tästä on ohjaaja Ari Folmanin animaatioelokuva Waltz with Bashir (Valssi Bashirin kanssa). Se on tiukka kuvaus voittajien sotatraumoista ja sodan julmuudesta. Hengissä selvinneillä ei mene aina hyvin.
Folman tapaa elokuvan alussa kahvilassa ystävänsä Boazin, jolla on sotapainajaisia: yön pimeydessä kiitävät hurtat kerääntyvät hänen ikkunansa alle ja odottavat määrätietoisesti. Boazin kertoma sysää Folmanissa liikkeelle muistot, ja mies huomaa, että hänellä itsellään on omassa muistissaan merkillisiä aukkopaikkoja. Folman oli vuonna 1982 vasta 19-vuotias osallistuessaan taisteluihin Beirutissa, eikä muista juuri mitään, mitä siellä tapahtui.
Ehkä psykoterapian avulla saa menneisyyden kasaan? Folman matkustaa myös tapaamaan ulkomaille muuttanutta ystäväänsä, ja ainakin hän haluaa pois reservijoukoista.
Elokuvan nimi tulee kohtauksesta, jossa sotilas ampuu kuin hurmiossa Beirutin kadulla, ja juuri murhatun presidentti Bashir Gemayelin kuvat katsovat häntä talojen seiniltä.
Tummasävyiset yökuvat ovat upeita. Beirut on kuin aavekaupunki: lentokentän koneet hajalle pommitettuja ja terminaalin tyhjissä kaupoissa vain tuuli pyörittää roskia. Joka kadunkulmassa tuntuu odottavan kuolema.
Katsoja tuntee omissa nahoissaan pelon, jännityksen ja näkymättömän uhan. Tunkeilijaa voidaan ampua mistä ikkunasta tahansa ja milloin tahansa.
Folmanin elokuvaa näyttää tehokkaasti nuorten miesten pelosta nousevan käytöksen: panssarivaunulla ajetaan kuin viimeistä päivää ja tulitetaan varmuuden vuoksi silmittömästi näkymättömiä vihollisia.
Waltz with Bashir on upea elokuva sodasta, mutta myös vaikuttava kuvaus yksityisen ihmisen unista, unelmista, painajaisista ja kuolemasta. Animaatio sopii hienosti niiden käsittelemiseen. Todellisuus tulee vastaan vasta lopun uutiskuvissa, eikä silloin ole jäljellä enää muuta kuin voimaton kauhu: katso ihmistä. Beirutissa tapettiin syyskuussa 1982 Sabran ja Shatilan pakolaisleirin verilöylyssä noin 3000 ihmistä.
Waltz with Bashir. Ohjaus Ari Folman. Ensi-ilta 20.2.
Jaa tämä artikkeli: