Sotku näkyy jo
Monelle voi tulla yllätyksenä, kuinka hyvät kalavedet Helsingissä on. Kuha hakeutuu lahtivesiin kutemaan, lohi ja meritaimen nousevat Vantaanjokeen ja samoin siika pyrkii sinne. Vanhankaupunginkosken suvannossa nämä kalojen ikiaikaiset liikkeet seuraavat toisiaan idyllisessä maisemassa. Kalamiehet puolestaan voivat tavoitella siellä kaloja rannalta vapavälinein, ilman venettä.
Kalamiehet tietävät, että useiden kalalajien tulevaisuus näyttää kuitenkin huonolta. Aktiiviharrastajat kertovat, kuinka vielä muutama vuosi sitten kuhaa tuli toiseen malliin kuin nyt. Samoin ahventa saattoi onkia luotojen kupeista melko varmana siitä, että ainakin pikkuahvenia tulee. Siikaakin oli paljon.
Enää ei ole näin. Joiltakin ennen niin antoisilta alueilta kalat ovat miltei hävinneet. Lohi ja meritaimen ovat jo suorastaan uhanalaisia lajeja, joita pidetään hengissä istutuksin.
Kalakantojen heikkeneminen johtuu suurimmaksi osaksi Itämeren huonovointisuudesta. Rehevöityminen ja saastuminen ovat alkaneet näkyä toden teolla kotitarvekalastajien saalismäärissä. Tähän pitäisi erityisesti päättäjien herätä, ennen kuin monien rakastama kalastusharrastus muuttuu pelkäksi tyhjänpyytämiseksi.
Kalojen väheneminen panee miettimään ihmistä, joka kykenee tyhjentämään kokonaisia valtameriä saaliskaloista. Verkkokalastus vähentyy jatkuvasti Helsingissä. Silti se on osaavissa käsissä niin tehokasta, että sen rajoittamista tulee edelleen tiukentaa. Myös valvontaan pitäisi satsata enemmän. Näin taattaisiin jatkossa, että entistä suuremmat ja vahvemmat kalat selviäisivät jatkamaan sukuaan.
Tunnettu kalamies, kirjailija Juhani Aho, pohti aikoinaan koko kalastamisen oikeutusta. Saako kalastaa huvikseen? Aho päätyi siihen, että saa, koska vietti vetää siihen niin väkevästi. Paitsi ankara kalamies Aho oli myös ensimmäisiä luonnonsuojelijoita, jotka alkoivat hoitaa vesistöjä istutuksin.
Tuon ihanteellisemmaksi taitaa kalamiehen moraali yltää vain harvoin. Sehän on kuin jo vanhastaan on sanottu: voimme nauttia luomakunnan antimista, mutta meidän pitää myös varjella sitä.
Tommi Sarlin
vs. toimituspäällikkö
Jaa tämä artikkeli: