Sovinnollinen konservatiivi
Eero Junkkaala on teologi ja arkeologi, joka uskaltaa kyseenalaistaa omat ajatuksensa.
Teologian tohtori Eero Junkkaala (66 )on kysytty raamatunopettaja. Hän on konservatiivi, jolle Raamattu on kokonaan Jumalan sanaa. Samalla se on hänelle syvästi inhimillinen kirja.
”Voin tutkia sen syntyprosessia ja historiaa, miettiä kirjoittajien korostuksia ja sitä, kenelle sanoma on suunnattu, millaisessa ympäristössä elettiin ja mikä on viesti meille. Lisäksi on hyvä muistaa, että vaikka Raamattu on Jumalan sanaa, meidän tulkintamme siitä eivät välttämättä ole.”
Eero Junkkaala on paitsi teologi myös arkeologi. Hän on tottunut tutkimaan maaperän kerrostumia ja perehtynyt ajoitusmenetelmiin. Niinpä hän ymmärtää, miten geologiset kerrostumat ovat syntyneet ja mitä fossiilit todistavat.
Raamatun tekstien syvempi ymmärtäminen, tutkimustyö arkeologina Israelissa ja tutustuminen luonnontieteiden tuloksiin ovat vieneet Junkkaalan nuoruuden kreationismista tieteellisen maailmankuvan hyväksymiseen.
Tuoreessa kirjassaan Alussa Jumala loi… (Perussanoma 2013) Junkkaala kumoaa niin luomiskertomukseen kirjaimellisesti uskovien kreationistien väitteet kuin älykkään suunnittelun teorian, jossa ei hyväksytä evoluutiota.
”Suomessa on julkaistu useita kreationistisia kirjoja. Nuorten kristittyjen parissa ja esimerkiksi helluntailaisuudessa on niitä, jotka uskovat siihen.”
Kun Junkkaala käy puhumassa seurakunnissa, yleensä joku kuulijoista sanoo, ettei tieteen kuva maailmasta voi olla totta ja ettei maailma ole miljardien vuosien ikäinen.
”Vaikka näin ajattelee kirkon jäsenistä hyvin pieni vähemmistö, ilmiötä ei voi ohittaa olankohautuksella. Se tekee hallaa kristinuskolle, ahdistaa tiedemiehiä ja saa monet torjumaan uskon, joka näyttää vaativan silmien ummistamista totuudelta.”
Junkkaalan uusi kirja sisältää useiden kristittyjen luonnontieteilijöiden puheenvuoroja ja siinä käydään läpi niin Raamatun luomiskertomukset kuin tähtitiedettä, kosmologiaa, fysiikkaa, geologiaa ja biologiaa.
Kirjan sanoma on, etteivät tieteen tulokset ole uhka uskolle, sillä tiede tutkii Jumalan luomaa maailmaa. Jumalaa ei kuitenkaan pidä ottaa selittäjäksi tieteellisiin teorioihin.
Junkkaalan mielestä kristityn on oltava avoin totuudelle.
”Jokainen tiedemies myöntää, että tiede on erehtyväistä, mutta se myös korjaa itseään koko ajan, kyseenalaistaa ja testaa asioita. Luonnontieteen kuva maailman synnystä ja elämän kehityksestä on erittäin hyvin todistettu. Kristityn ei pidä sulkea silmiään tosiasioilta”, Junkkaala korostaa.
Evoluutioteorialle on Junkkaalan mukaan erittäin vankat todisteet, eikä sen kanssa vakavasti kilpailevia teorioita ole. Tiede kuitenkin korjaa koko ajan itseään.
”Viime vuonna vielä ajateltiin, että maailma on 13,7 miljardia vuotta vanha. Nyt lukua on korjattu 13,82 miljardiksi vuodeksi. Tämä ei kerro, että tieteen luvut olisivat hihasta vedettyjä. Se kertoo, että mittaukset tarkentuvat.”
Jumalaa ei Junkkaalan mukaan pidä ottaa mukaan tieteellisiin teorioihin, sillä se ei kuulu tieteen pelisääntöihin.
Siinä, missä toinen näkee maailman hienosäädön ja elämän kehityksen osoituksena Jumalasta, toinen näkee sattuman. Ero on maailmankatsomuksessa, ei faktatiedoissa. Eikä Jumala ole vain siellä, mitä tiede ei vielä tunne.
”Ei Jumala ole vain niissä aukoissa, joita tiede ei vielä ole selvittänyt. Hän on myös kaiken sen takana, jolla on jo selitys. Mitä kauemmas historiaan kaukoputket näyttävät, sitä enemmän luomakunnan ihmeet tulevat esille.”
Junkkaalan mukaan Raamatun luomiskertomus ja monet muut luomiseen viittaavat kohdat esimerkiksi psalmeissa eivät pyri olemaan tieteellinen selitys maailman synnystä. Luomiskertomuksen perusviesti on, että Jumala on luonut kaiken ja ylläpitää kaikkea ja että ihmisellä on erityissuhde Jumalaan.
Maailmaa ei luotu kirjaimellisesti kuudessa päivässä, vaan päivät ovat kuvakieltä ja teksti on kirjoitettu sen syntyajan maailmankuvaan sopivaksi.
”Miten muuten voisi edes olla? Ja silti, jos pitää yhteen sivuun mahduttaa koko maailmankaikkeuden ja maapallon syntyhistoria, niin se on aika upeasti kirjoitettu. Eikä se edes ole oikein ymmärrettynä ihan mahdottoman kaukana siitä, miten luonnontiede asiat nykyisin selittää.”
Junkkaala painottaa, että luomiskertomus käy väittelyä muiden sen ajan maailman syntykertomusten ja monijumalaisuuden kanssa, ei darwinismin.
”Aika hauska yksityiskohta on, että seitsemännellä päivällä ei ole iltaa toisin kuin muilla päivillä. Teologinen viesti on, että luomistyö jatkuu. Koska Jumala on luonut maailman, evoluutio on hänen luomansa prosessi, jolla elämä maailmassa syntyi ja kehittyy.”
Junkkaalan mukaan myös ihmisen synty voidaan sovittaa kuvaan.
”Ihmisen polveutumisketju on osoitettu tieteessä pätevästi. Olen itse käynyt Afrikassa ihmettelemässä Lucya, ihmisen yhtä esiäitiä. Kun Raamatussa sanotaan, että Jumala loi ihmisen maan tomusta, niin ei ole sanoman kannalta väliä, onko se tomu kourallinen hiekkaa vai joku Homo Sapiensin -laji. Joka tapauksessa oli jotain, joka oli aiemmin luotu ja johon Jumala kuvaannollisesti puhalsi elämän hengen ja samalla loi ihmisen kuvakseen.”
Junkkaala jäljittää totuutta
Eero Junkkaalan tausta on viidennessä herätysliikkeessä. Nykyään hän on totuuden etsijä, joka uskaltaa kyseenalaistaa omat ajatuksensa, on valmis ylittämään rajoja ja puhuu vahvasti kirkon yhteyden puolesta. Siitä hän on saanut omiensa riveistä rajua kritiikkiä.
Viimeksi näin kävi kesäkuussa Suomen Lähetysseuran Lähetysjuhlilla, kun Junkkaala piti raamattutunnin. Hetkeä myöhemmin juhlilla siunattiin lähetystyöhön ensimmäinen parisuhteensa rekisteröinyt miespari.
”Olin valmistanut raamattutunnin etukäteen tietämättä tilanteesta. Viikkoa ennen juhlia sain tiedon asiasta. Kävin aikamoisen sisäisen kamppailun, mutta päädyin siihen, että en juuri muuta tekstiäni. Ilmaisin lyhyesti suruni Lähetysseuran joistakin päätöksistä, mutta korostin, että en lähde kirkosta enkä Lähetysseuran työyhteydestä. Muu olisi ollut tahditonta.”
Junkkaalan mielestä Lähetysseuran päätös oli yhteistyökirkkojen ja järjestön kannattajien kannalta väärä, mutta hän puhui alkuperäisen suunnitelmansa mukaan.
Hän korosti uskon ja Jeesuksen, lähimmäisenrakkauden, erilaisuuden hyväksymisen ja lähetystyön tärkeyttä. Puheessa myös tuomittiin vihapuhe ja epäasiallinen käytös toisin ajattelevia kohtaan.
”Minulla on lähipiirissäni ihmisiä, jotka elävät parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa. Ajattelen niin, että useimmat seksuaalivähemmistöihin kuuluvat eivät ole valinneet tietänsä. En voi tuomita heitä ihmisinä enkä kristittyinä. Silti korostan, että Raamatun ja kirkon perinteen mukaan avioliitto on selvästi miehen ja naisen välinen liitto ja minusta siitä on syytä pitää kiinni.”
Raamatussa puhutaan paljon kristittyjen keskinäisestä yhteydestä ja rakkaudesta. Junkkaalan mukaan keskinäinen kunnioitus on olennaista, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikesta pitää olla samaa mieltä tai ettei asioista pitäisi etsiä totuutta.
”Hengellinen kotini on viidesläisyydessä ja henkilökohtainen usko on minulle tärkeää. Mutta minun on helppo myöntää se, että kulmat ovat matkan varrella pyöristyneet. En halua määritellä, onko kanssani jostakin eri mieltä oleva kristitty oikeassa uskossa vai ei. Se ei ole minun asiani. Olen myös vahvasti sitoutunut tähän kirkkoon, teen työtä sen puolesta.”
Herätysliikkeet ovat syntyneet kirkon sisäisinä protestiliikkeinä ja viidesläisyydessä kirkkokriittisyys on erityisen vahvaa. Kirkkoa arvioidaan usein kovin sanoin ja epäillään, löytyykö sieltä kohta enää aitoa uskoa ollenkaan.
”Tämä vaivaa minua. Kun luin Afrikassa suomalaista kirkollista keskustelua, näin vain sen pintavaahdon, että herätysliikkeitä pistetään ahtaalle ja lähetystyöltä viedään rahat. Mutta kun tulin takaisin ja lähdin kiertämään seurakuntia, huomasin, että ruohonjuuritasolla seurakuntien toiminta on elävää. On paljon hengellistä etsintää ja hyviä pappeja.”
Jaa tämä artikkeli:
