Sovitusoppi museoon?
Teologian tohtori Jarmo Tarkki ymmärtää, että oppi Kristuksen sijaissovituksesta pesiytyi lännen kirkkoon vasta sydänkeskiajalla Anselm Canterburylaisen toimesta (Kirkko ja kaupunki 5.8.).
Melkoinen kannanotto tohtorismieheltä, joka sentään hänkin on monena pitkäperjantaina kuullut profeetan todistuksen yli puolitoista vuosituhatta ennen Anselmia: ”Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme parannetut.” Puhumattakaan Uuden testamentin todistuksista tämän täyttymyksestä.
Tässä ollaan kristinuskon ytimessä, tässä on kysymys elämästä ja kuolemasta ihan iankaikkisessa mielessä. Kaltaiseni vanheneva pappismies joutuu potemaan murhetta monesta, ei vähiten elämän lyhyydestä ja taaksejääneen kutsumustaipaleen monimuotoisesta vajavuudesta. On ollut liikaa sitä ja liian vähän tätä. Mutta siitä on hyvä mieli, että on virkansa varrella koettanut jonkinlaisella johdonmukaisuudella kirkastaa Golgatan sovintoveren voimaa, todellisuutta ja merkitystä. Kunpa vain jaksaisi luottaa, että se omallakin kohdalla riittää. Muuten on papillakin edessään tulijärven reitti.
Sovituksen risti on myös huutomerkki kaikkien ihmisten yhtäläisestä arvosta tavalla, jota mikään maailmallinen humanismi ei pääse lähellekään. Sama hinta jokaisesta – siispä sama arvo.
Harhaoppi on ihmisoikeusrikos.
Miika Vuola, Pyhäranta
Jaa tämä artikkeli: