SS-pappien päiväkirjat esiin
Natsijoukkojen pastori Kalervo Kurkiala ihannoi juutalaisesta aineksesta puhdistettua germaanista kristinuskoa. Hänen edeltäjänsä kauhistui joukkomurhia.
Suomalaisten SS-pappien päiväkirjat paljastavat suuria eroja suhtautumisessa natsismiin. Tutkijan mukaan kyse on empatiasta ja sen puutteesta.
Alun perin Saksan valtakunnankanslerin Adolf Hitlerin suojajoukoiksi perustettu Schutzstaffel eli SS veti puoleensa suomalaisia vapaaehtoisia, joista muodostettiin oma pataljoona. Vuonna 1941 värvätyille vapaaehtoisille asetettiin myös kenttäpappeja.
Kirkkohistorian dosentti André Swanström tutki suomalaisten SS-pastorien suhdetta joukkotuhoon ja natsismiin heidän henkilökohtaisten muistiinpanojensa kautta. Swanströmin mukaan suhtautumisessa natsismiin ja juutalaisten joukkotuhoon oli suuria eroja. Myös värväytymisen taustalla on erilaisia syitä.
– Mukana oli perusnatseja ja silkasta seikkailunhalusta mukaan lähteneitä, Swanström kertoo.
Hän esitteli tutkimustaan teologisen tiedekunnan alumnipäivässä 12.9. Osa tutkijan käytössä olevista päiväkirjoista ei ole ollut aiemmin esillä.
Sotapäiväkirjat dokumentteina
Pappien muistiinpanot rintamalta paljastavat, että sodassa taisteli sekä pasifisteja että kansallissosialisteja. Suomalaisten kenttäpapit olivat erikoisuus sikäli, että SS oli aatteellisesti ateistinen organisaatio, ja sotilaspapit toimivat yhdysupseerin nimikkeellä. Kaatuneiden saksalaisten SS-miesten haudalle ei pystytetty ristejä vaan pakanalliset symbolit, mutta suomalaiset SS-pastorit huolehtivat ristin pystyttämisestä kentälle haudattujen maanmiestensä haudoille.
André Swanströmin lähitarkastelussa oli erityisesti kaksi suomalaista SS-pataljoonan pastoria, kulttuurisukuun kuulunut Ensio Pihkala ja hänen seuraajansa Kalervo Kurkiala. Swanströmin mukaan Pihkala vastusti juutalaisten joukkotuhoa.
– Pihkala kertoo päiväkirjassaan todistamistaan juutalaisten joukkomurhista, kauhistelee niitä ja on erityisen tyrmistynyt siitä, että teloituksia tehtiin sotilaiden toimesta ilman upseerien käskyä. Hän kirjoittaa, että olemme joutuneet rosvojen ja murhamiesten joukkoon.
Swanström pitää Pihkalan päiväkirjoja aitoina dokumentteina.
– Hänellä ei ehtinyt olla sota-ajan jälkeistä jälkiviisautta eikä mahdollisuutta editoida päiväkirjaansa.
Pihkala kaatui 26-vuotiaana puna-armeijan väijytyksessä Ukrainassa vuonna 1941. Hänen jälkeensä SS-pastorina toimi Kalervo Kurkiala. Hän oli Pihkalaa selvästi vanhempi jääkäri, joka kuoli vasta vuonna 1966.
Kaksi tapaa suhtautua joukkomurhiin
Tarmokas ja nuorekas joukkomurhaaja. Näin kuvasi Kalervo Kurkiala päiväkirjassaan Ukrainassa tapaamaansa natsipuolueen paikallispäällikköä, joka oli juuri teloittanut tuhansia juutalaisia. Kurkiala tunsi SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmlerin henkilökohtaisesti.
– Kurkialan muistiinpanoissa ei ole minkäänlaista kritiikkiä joukkotuhoa kohtaan. Kurkialan ajatuksissa SS:llä oli hyvä suhde kristinuskoon. Hänelle se oli germaanista kristinuskoa.
Kumpikin SS-pastori todisti sodan kauhuja läheltä.
– Ensio Pihkalan ja Kurkialan vertailussa puhumme empatiasta ja sen puutteesta. Pihkala saattoi pysähtyä tuhotuissa kylissä tai kuvata kirjoituksissaan kissanpoikaa sotaorvoksi. Pihkala säilyttää yhteyden mielitiettyynsä läpi sodan, Kurkiala ei mainitse juurikaan vaimoaan päiväkirjansa lehdillä, Swanström kuvaa.
"Olemme joutuneet rosvojen ja murhamiesten joukkoon." - SS-pastori Ensio Pihkalan päiväkirja
Pihkala kirjoitti uskovansa, ettei suomalaisia käännytettäisi natsiaatteeseen väkisin. Kurkiala luki innostuneena Mein Kampfia. Heränneitten virsikokoelma Siionin virret oli toinen natsipastorin lukusuosikki.
– Tutkimuksessa minulle tulivat suurimpana yllätyksenä sotilaspastoreiden monenkirjavat näkemykset aina pasifismista jyrkkään fasistissävytteiseen oikeistoisänmaallisuuteen saakka. SS-pastoreiden kohdalla yllättävää oli Pihkalan kyky tarkistaa kantojaan epäinhimillisen todellisuuden valjetessa ja toisaalta Kurkialan peräänantamattomuus ja pysyminen tiukasti saksalaishenkisenä kaikista kauheuksista huolimatta, André Swanström kertoo.
Myös näkemys kristinuskosta vaihteli. Kurkialaan teki vaikutuksen ajatus juutalaisesta aineksesta puhdistetusta germaanisesta kristinuskosta. Pihkalaa taas puhutteli suomalaiskansallinen kristinuskon versio.
Teksti perustuu dosentti André Swanströmin osittain julkaisemattomiin tutkimuksiin ja haastatteluun. Aiemmin SS-pastorien päiväkirjoja on esitelty Swanströmin teoksessa De finländska militärprästerna och krigspropagandan 1941–1944. Kyrkohistoriska Arkivet vid Åbo Akademi Meddelanden 46. (Åbo 2014).
Jaa tämä artikkeli: