Stadilainen tapa uskoa
Kaikki, mitä Jumalasta voidaan sanoa, on korkeintaan likiarvoa. Vaikka Jumalasta ei voida sanoa mitään ihan täsmällistä, Hänestä voidaan kertoa asioita, jotka ovat ihmiselle tarpeellisia ja riittäviä. Hänestä voidaan kertoa sanoilla, teoilla, kuvilla, sävelillä ja niin edelleen. Oikeastaan sanoissa, teoissa, kuvissa, sävelissä, kauneudessa, hiljaisuudessa ja niin edelleen voi kuulla Hänen puhutteluaan ja läsnäoloaan.
Raamattu on Jumalasta sanottujen likiarvojen tärkein lähde. Sitä ei tarvitse eikä pidä lukea niin, että kaikki siinä kerrottu on kirjaimellisesti totta. Mutta sitä kannattaa lukea, koska siinä ihmiset kertovat, miten ovat kuulleet Jumalan puhuttelevan ja miten tunteneet hänen läsnäolonsa. Juuri siksi Raamatussa voi yhä kuulla Jumalan puhuttelun.
Jeesus Kristus on historiallinen henkilö. Hän syntyi, eli ihmisen elämän, teki työtä, opetti, tuomittiin ristiinnaulittavaksi ja kuoli. Tämä on epäilemättä totta, faktaa. Se, mitä on sanottu hänen syntymänsä, elämänsä, opetuksensa, kärsimisensä ja kuolemansa merkityksestä, on taas sitä korkeintaan likiarvoa. Tiivistettynä niiden kaikkien tärkein tähtäyspiste on kai sanoma Jumalan armollisuudesta ja rakkauden etiikasta.
Kristillinen oppi on ihmisten yritystä sanoittaa sitä mitä Jumala on ja mikä on ihmisen suhde häneen. Siis likiarvoa. Mutta stadilaisenkin tämän päivän kristityn on hyvä lausua toisten kristittyjen kanssa ikiaikainen uskontunnustus. Sillä se on tapa, jolla kristityt sukupolvesta toiseen yhdessä ovat vastanneet Jumalan puhutteluun.
Tämän päivän stadilainen kristitty tarvitsee myös kirkkoa. Sillä kirkolla on enemmän kuin kellään muulla käytössään välineitä Jumalan puhuttelun kuuntelemiseen. On kokeneita ja oppineita kristittyjä, jotka voivat kertoa, miten he ovat Jumalaa kuunnelleet. On vettä, leipää ja viiniä, joilla on kosketettu kristittyjä vuosisatojen ajan.
Kirkolla on arkkitehtuuria, taidetta ja holveissa kaikuvaa musiikkia, jotka nostavat sielun kohti kauneutta, korkeutta ja pyhyyttä. On kirkkoja ja kappeleita, joissa saa kuunnella puhetta Jumalasta tai rauhoittua itsekseen korkeimpansa edessä. Siksi kirkko Helsingissäkin yhä rakentaa keskelle kaupunkia tilaa, jossa voi hiljentyä.
Seppo Simola
päätoimittaja
Jaa tämä artikkeli: