Ruuhka-aika Kaisaniemessä. Kuvan taakse tehdyistä merkinnöistä voi päätellä, että kuva on julkaistu lehdessä. Milloin ja minkä jutun yhteydessä, se ei arkistotiedoista selviä.
Stadin asialla
Kirkko ja kaupunki on aina ollut kiinnostunut myös kaupungin asioista, vaikka lehden nimi muuttui nykyiselleen vasta vuonna 1960.
Teksti Eira Serkkola
Kuva Tage V. Nyman / K&k:n arkisto
Enemmän kirjoitettiin kuitenkin sodasta, jonka keskellä lehti perustettiin ja jonka seurausten kanssa helsinkiläiset joutuivat kamppailemaan. Huhtikuussa 1944 lehti kävi jopa maaseudulla haastattelemassa sinne evakuoituja helsinkiläisiä. Pitäjän nimeä ei mainittu, kaiketi turvallisuussyistä.
Alusta asti lehti on kantanut huolta kaupungin asunnottomista ja alkoholisteista. Seurakunnan tiedotuslehdestä saatiin pian lukea melko epätavanomainen juttu otsikolla ”Helsingin ’alamaailmaa’ huoltoviranomaisen silmin”. Agricolan yömajan avaaminen vuonna 1945 selostettiin perusteellisesti.
Yhteen sodan seuraukseen eli miesten vähyyteen kaupungissa liittyy juttu keväällä 1947: ”Kristillistä valaisua yksinäisten naisten elämänongelmiin”.
Vuonna 1967 lehti saattoi jo mainostaa itseään: ”Suurlevikki 140 000 Suur-Helsingissä!”
Asematunnelin valmistuttua K&k riensi paikalle keväällä 1968 tekemään reportaasin. ”Tarkkailemme edelleen ihmisvirtaa, eikä tuloksetta. Partaisena erottuu kulkijoiden joukosta kirjailija P e n t t i S a a r i k o s k i seurueineen. Mitä mieltä olette tunnelista?
Saarikosken mielestä tunnelissa on jotain mannermaista – sitä kyllä kehtaa näyttää ulkomaalaisillekin. – Mutta se mua harmittaa, kun nuoriso ajetaan täältä pois. Eihän niillä ole mitään muutakaan paikkaa, minne menisivät. Rakennettaisiin sitten nuorisokahviloita, jos ei anneta olla täällä.”
Poliisi kommentoi samassa jutussa: ”Aseman ja tunnelin tienoilla liikkuu usein varsin aggressiivista ainesta. Tämä aines poikkeaa täysin esim. Lauttasaaren tenu-ukoista, jotka ovat perin ystävällisiä ihmisiä.” Kultasepänliikkeestä puolestaan kerrotaan, että ”työssä käyvät nuoret tulevat mielellään iltaisin kihlojen ostoon”, ja ”tunnelissa tehdään keskimäärin kolmet kihlat päivässä”.
Vuonna 1973 lehti teki ison jutun korttelikaupoista uutiskärjellä: ”Romanttisen korttelikaupan nurja puoli: Pikkukauppias tekee pitkiä työpäiviä ja pitää harvoin lomaa”. Kalakauppias Tor Pihlström kertoo, että kala on vaikea ala. ”Se säilyy tuoreena korkeintaan kaksi päivää. Silloinkin sen on oltava elävää kauppaan tullessaan ja sitä on pidettävä kylmässä koko ajan”.
Kokonainen aukeama omistettiin koulujen oppilashuollolle. Siinä kertoivat työstään koulukuraattori, -lääkäri, -hoitaja ja -psykologi. Keskiössä oli 12-vuotias ”Petri”, jonka vaikeista kotioloista kerrottiin otsikolla ”Petri tarvitsee koulukuraattoria”. Jutusta henki syvä ymmärrys siitä, että lasten levottomuus ja oppimisvaikeudet johtuvat ihan muusta kuin pahantapaisuudesta.
Lastensuojelulautakunnan puheenjohtaja otti isossa haastattelussaan kantaa sen puolesta, että lastensuojelu otettaisiin mukaan vuokra-asuntojen suunnitteluun. Hän piti epäkohtana sitä, että Helsinki on ”Suomen viimeisiä kuntia, joilla ei ole omaa vajaamielisten hoitolaitosta”.
Sosiaalisten epäkohtien ohella kaupunkijuttuja tehtiin kevyemmistäkin aiheista. Virkistäviä poikkeuksia ovat kuvakertomukset Kesäilta Talissa ja Käpylän linnut vuodelta 1973.
Isompia kaupunkijuttuja teki vuosien ajan Erik Ekroth , joka kuvitti juttunsa itse piirtämällä kaupunkinäkymiä. Mustavalkopiirroksia oli aukeamalla useita, ja itse artikkelissa esiteltiin pikkutarkasti alueen rakennuskantaa ja nähtävyyksiä. Haastatteluja artikkelit eivät sisältäneet. Ekroth kuvasi muun muassa Alppilaa, Oulunkylää ja Tähtitorninmäkeä.
Lehti julkaisi vuosikaudet kolumneja Kaupunki-vinjetin alla. Palstalla vuorottelivat 1980-luvulla nimimerkit ”Kollega” ja ”projekti” sekä kaupunginvaltuutetut Lauri Nordberg ja Yrjö Larmola . Luottamushenkilöt käsittelivät muun muassa kaupungin kasvua, selviämisaseman perustamista, Hämeentien oikaisua, julkisen liikenteen tukiaisia, asuntopolitiikkaa ja autotonta sunnuntaita. Välillä kolumneista syntyi ärhäkkää keskustelua, esimerkiksi kaupungin korkeiden virkamiesten palkankorotuksista.
Alppilan aluepoliisin haastattelu ja reportaasi Santahaminan ”sodesta” ovat esimerkkejä vuoden 1991 kaupunkiaiheista.
”Sotilaskotia on pidetty uhrautuvien ja turhautuneiden upseerinvaimojen askartelupaikkana, mutta nykyisin täällä työskentelee urallaan eteneviä naisia vapaa-aikanaan”, kertoo juttuun haastateltu vihreä sisar.
Varsinaiset kaupunkisivut alkoivat ilmestyä vuoden 1998 alussa. Silloin suosittu haastattelupalsta Hengissä Helsingissä sai enemmän tilaa aukeaman pysyvänä elementtinä ja keskittyi tiukemmin kaupunkiaiheisiin. Sivun reuna kuitenkin varattiin hengelliselle kirjoitukselle aina vuoden 2009 lehtiuudistukseen asti.
Esimerkiksi vuoden 2007 helmiin kuuluu sarja Helsingin omaleimaisista kaupunginosista asukkaiden kokemusten kautta kerrottuna. Kaupunkisivuilla kerrottiin myös kierrätyksestä, longboard-harrastuksesta, puistojen kehittämisestä, asuntopulasta, perheväkivallan ehkäisemisestä ja Tapanilan elävästä joulukalenterista. Lehdessä on tilaa katsoa kotikaupunkia avoimin silmin.
Jaa tämä artikkeli: