Nousee kun nostetaan! Noin 400 kiloa painava arvosoitin matkalla uuteen kotiinsa Tuomiokirkkoon. Nostamassa Petri Eronen (vas.), Jan Jäderholm ja Antero Leppälä. Kuva: Sirpa Päivinen
Steinway saapui Tuomiokirkkoon
Viime keskiviikkoaamuna tuli Tuomiokirkon ylimmälle tasanteelle arvokuljetus: upouusi Steinway C -flyygeli.
Yllättävän ketterän näköisesti se nousi rappujen luiskaa pitkin ylös, kun A. Leppälän pianokuljetuksen miehet työnsivät, vetivät ja ohjasivat. Sen jälkeen se rämisi mukulakivien ja jyrkkien kynnysten yli niin, että äkkinäistä hirvitti. Mutta niinpä arvoflyygeli vain saatiin sisään, jalat alle ja pystyyn.
Flyygeliä oli vastassa tuomiokirkon urkuri Harri Viitanen, joka ei peitellyt tyytyväisyyttään.
– Olen ajanut tämän soittimen hankintaa vuodesta 2002 lähtien, ja nyt se sitten saatiin Helsingin seurakuntayhtymän kiinteistöjohtajan Markku Koskisen ja yhteisen kirkkoneuvoston suopealla myötävaikutuksella, Viitanen riemuitsee.
Flyygeleitä ei osteta niin, että mennään kauppaan ja tullaan sieltä ostoksen kanssa ulos. Soitin on tilattu viime syksynä, ja helmikuussa Viitanen lensi yhdessä F-musiikin piano-osaston tuotepäällikkö Pertti Kallion kanssa Hampuriin Steinwayn tehtaalle valitsemaan useammasta vaihtoehdosta parhaan yksilön.
– Yli kolme tuntia siinä meni, kun soitettiin ja kuulosteltiin. Lopulta valitsin täyteläisen sointispektrin omaavan soittimen, kun tilakin on niin suuri. Tämä soitin teki myös vaistonvaraisesti suurimman vaikutuksen heti ensimmäisellä soittokerralla.
Miltä se kuulostaa?
Harri Viitanen istahtaa penkille ja päästää ilmoille J.S. Bachin Invention F-duuri. Sointi on kirkas mutta lämmin, suuri mutta ilmava, jylhä mutta raikas. Bassot kumisevat kuin kirkonkellot, diskantit helisevät loistokkaasti. Kierrän eri puolilla kirkkoa kuuntelemassa, missä soi parhaiten. Tulevien konserttien yleisölle vihjeeksi, että kannattaa mennä rohkeasti etupenkkeihin. Taaempana nyanssit hämärtyvät aavistuksen ja sivulaivoissa monesta suunnasta tuleva kaiku sekoittaa jo enemmän.
– On se hieno! Viitanen huudahtaa.
Ensimmäisen kerran soittimen ääni on yleisön kuultavissa ensi sunnuntain messussa, kun sillä säestetään Cantores Minores -koulutusryhmien laulua. Sen jälkeen se soi kirkossakävijöiden iloksi ja Jumalan kunniaksi toivottavasti usein ja monenlaisissa tilaisuuksissa. Viitanen arvelee, että hyvä soitin on kuin magneetti, se alkaa vetää puoleensa muusikoita ja musiikin ystäviä.
Paikalle ilmaantuu Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin opiskelija Hanna Varis. Harri Viitanen pyytää häntä istuutumaan soittimen ääreen ja säestämään virren Soi kunniaksi Luojan, jonka Viitanen itse kajauttaa flyygelin mutkasta. Toteamme yhdessä, että tässä Steinway-mallissa kantta voidaan pitää viidellä eri korkeudella ja näin ottaa huomioon kulloisenkin solistin äänivarat.
Samalla tuli veisattua kiitosvirsi uuden soittimen johdosta.
Tuomiokirkon flyygelin lisäksi isoja konserttisoittimia on myös Johanneksenkirkossa, Temppeliaukion kirkossa sekä Tuomiokirkon kryptassa.
Jaa tämä artikkeli: