Sukupolvien ero seurakunnassa
Oletteko vähään aikaan tarkastelleet, minkä ikäinen poppoo hallitsee ja vallitsee evankelisluterilaisissa seurakunnissa Helsingissä? Hallintovirkamiehet ja kirkkoherrat edustavat niin kutsuttua ”ahnetta sukupolvea”.
Tästä ahneudesta todisteena olkoon muun muassa eläkkeelle hiljattain jääneen seurakuntayhtymän kiinteistöjohtajan hulppea vuokra-asunto. Ja hän on vain yksi näistä yhteisöverovaroin tuetuista nauttijoista monien muiden ”emerituksien ja emeritojen” joukossa.
Useimpien helsinkiläisten asuma-alueiden paikallisseurakuntia johtavat yli 60-vuotiaat kirkkoherrat, joiden ”faneihin”, toisin sanoen aktiivisiin seurakuntalaisiin, lukeutuvat saman sukupolven terveet, rikkaat ja virkeät yli 60-vuotiaat eläkkeistään nauttijat! Nämä sisäpiiriläiset ja heitä paapovat kirkkoherrat eivät helposti päästä asuma-alueen nuoremman sukupolven edustajaa sotkemaan omaa pientä ”uskonnonvirastoaan”.
Väitän, että oman sukupolveni helsinkiläisten näkökulmasta Teemu Laajasalo Kallion kirkkoherrana on parasta, mitä Helsingin seurakuntayhtymälle on tapahtunut aikoihin. Ovet avautuivat ja seurakuntalaisiin otettiin yhteyttä henkilökohtaisesti. Seurakunta tuli näkyviin ja avoimemmaksi, muuttumattoman Jumalamme kasvojen alla.
Ed Tremor
Jaa tämä artikkeli: