Sukupuolen korjaamisesta on keskusteltava lisää
Ari Linna nosti (K&k 12.11.) esille aiheen, josta ei ole julkisuudessa keskusteltu riittävästi: sukupuolen korjaus. Kirjoituksessa esitetyt kysymykset askarruttavat varmasti monen mieltä. Merkitystä on, että asia selvitetään ajallaan lapsille oikein, ei se miten toista vanhempaa kutsutaan. Keskeisintä on, että sukupuoli ei vaihdu vaan se korjataan sitä vastaavaksi, mihin ihminen kokee syntyneensä.
Seuraava merkittävä kulttuurinen muutos liittyy arvioni mukaan käsitykseen sukupuolen määrittelystä. Useiden tutkimusten valossa sukupuolta ei voida määritellä vain ulkoisen piirteiden – mitkä eivät aina ole varsinkaan syntymässä yksiselitteisiä – vaan koetun identiteetin perusteella. Vasta lääketieteen kehittyminen on ylipäänsä mahdollistanut sukupuolen korjaamisen kirurgisesti. Siinä taas ei ole mitään väärää. Lääketieteen ansiostahan ylipäänsä elämme keski-ikää vanhemmiksi.
Kun hyväksytään, että aivot ovat tärkein sukupuolen määrittäjä fyysisten seikkojen sijaan, ymmärrämme sukupuolen korjaamisen syvimmän merkityksen. Tämän vuoksi voidaan itse asiassa katsoa samaa sukupuolta olevien liittoja jo olleen aiemminkin, jos asiaa ei määritetä vain ulkoisten seikkojen perusteella. Monelle sukupuoltaan korjaavista leikkaus on tärkeä osa prosessia, mutta ei kaikille, eikä ainoa merkityksellinen seikka. Osa korjaa sukupuolensa ilman (kaikkia) kirurgisia toimenpiteitä, joten asiaa ei tule tarkastella yksinomaan kirurgian näkökulmasta.
Ihminen ei muutu sisäisesti, eikä aina edes fyysisesti. Tämän seikan ymmärtäminen vaatii lisää keskustelua. Yhteiskunnan paineen ja tietämättömyyden vuoksi asia on monesti hyvin vaikea. Esimerkiksi itsemurhaluvut ovat olleet korkeat. Onkin tärkeää, että asiasta keskustellaan tuomitsematta ja että sen herkkyys ymmärretään.
Juha-Pekka Hippi
uusi kirkkovaltuutettu, toiminut Setan pj:na, Hki
Jaa tämä artikkeli: