Suljettu kaivos

• 19.11.2012 14:15

Vaikka maa makaa martona, näkee sen olevan ravinteikasta tuomineen ja herukoineen. Se ei ole ihme, sillä olemme vanhalla kalkkikaivoksella. Mustavuoressa entisen kaatopaikan vieressä sijaitseva niin sanottu Nordsjön louhos oli käytössä jo 1700-luvulla ja Lohjan Kalkki Oy:n uudelleen avaamana 1930–60-luvuilla.

Veden täyttämä avolouhos pilkottaa salaperäisenä lampena sen yläpuolella kulkevalle ulkoilutielle. Ruutanoiden ja kesäisin rantakäärmeiden suosiman lammen läheisyydessä on vankkojen kaltereiden sulkema noin 60 metriä syvä kaivoskuilu betonirakenteineen, hylkykiveä, nostokoneen alusta ja talon sokkeli. Onpa jäljellä marmorilieriöitäkin, joista sahattiin luksustuotetta, lohenpunaista pöytälevyä.

Kalkin lisäksi Helsingin eri louhoksista ja kaivoksista, muun muassa Laajasalon alueella, kaivettiin ainakin rautaa, lyijyä, sinkkiä, hopeaa ja tietysti rakennuskiveä. Menneen aherruksen jäljet ovat ihmisenkokoisia, jopa kauniita. Niiden rinnalla esimerkiksi Talvivaara olisi painajaismainen esitys jo ilman akuuttia ympäristökatastrofia. Siinä missä Talvivaara on peili, joka heijastaa aikamme kestämätöntä tottumusta halvan kulutustavaran – etenkin elektroniikan – ylenpalttisuuteen, tekee hyvää pysähtyä paikoissa, joissa luonto ja kulttuuri näyttäytyvät tasapainoisina.

Marko Leppänen