Roolista toiseen. Suntiot taipuvat tarvittaessa kokeiksi, vahti-mestareiksi, puutarhanhoitajiksi tai asiakaspalvelijoiksi. Pääsuntio Arja Ahlfors kohtasi ovella perhekerho-ryhmän.
Suntio antaa kirkolle kasvot
Vaikka perustyö säilyy, suntioiden elämään vaikuttavat seurakuntaliitokset ja tutkinnonuudistukset.
Munkkiniemen kirkon lattia viettää jyrkästi ovelta kohti alttaria. Moni kirkkovieras tarvitsee tukea selvitäkseen ehtoolliselle. Käsipuolessa saattaa olla pääsuntio Arja Ahlfors.
– Onpa eräs morsiankin tässä kerran pyllähtänyt, Ahlfors muistelee.
Keskivertoseurakuntalainen näkee suntion työstä vain jäävuoren huipun. Suurin osa tapahtuu näkymättömissä, jotta kirkko olisi h-hetkellä tiptop.
Suntiot opiskelevat ammattiinsa näyttötutkinnolla. Alalle mielivät osoittavat ammattitaitonsa näyttötilaisuuksissa, joihin valmistaudutaan teoriaopetuksessa. Huhtikuussa 2012 astui voimaan uudistettu suntion tutkinto.
Pintapuolelta muutokset näyttävät pieniltä: kun edellisissä tutkintovaatimuksissa viheralueiden hoitaminen oli pakollinen osio, huhtikuinen muutos teki siitä valinnaista. Lisäksi suntioiden kielitaitotaso määriteltiin hieman uudella tavalla.
Miksi tutkintoa uudistettiin juuri nyt?
– Näyttötutkintoja uudistetaan ylipäätään muutaman vuoden välein, uudistustyössä mukana ollut Rovaniemen seurakunnan seurakuntamestari Eija Jaakola kertoo.
– Mielestäni tässä uudistuksessa on tärkeää se, että suntion tutkintoon voi yhdistää osia muista tutkinnoista. Suntion työ on hyvin monipuolista ja mitä erilaisimmista tutkinnoista on iloa, esimerkiksi kiinteistöalan tai vaikkapa floristiopinnoista, Jaakola kiittelee.
Suntion uralle hakeutuukin yhä useampi alanvaihtaja, jolla on kokemusta aivan toisenlaisista työtehtävistä. Sellainen on myös Arja Ahlfors, joka ennen suntioksi ryhtymistään opiskeli kampaajaksi ja kosmetologiksi.
Suntioiden koulutustasoa ei ole tilastoitu, mutta Jaakolan mukaan alalle tulee yhä enemmän koulutettuja suntioita.
– Koulutus antaa varmuutta usein hyvin yksinäiseen työhön, hän arvelee.
25 vuotta Munkkiniemessä työskennellyt Arja Ahlfors suoritti suntion tutkinnon muutama vuosi sitten. Koulutukseen osallistui niin Ahlforsin kaltaisia pitkän linjan ammattilaisia kuin vasta kuukauden työtä tehneitä. Opiskelijoiden erilaiset tietotasot eivät häirinneet.
– Ymmärsin paljon syvemmin kaikkea sitä, mitä olin jo työkseni tehnyt.
Kirkon alat ry:n toiminnanjohtaja Ritva Rasila toteaa, että tutkinto vahvistaa suntioiden ammatti-identiteettiä.
– He eivät ole vain joitain työntekijöitä jossakin, vaan tärkeitä hengellisen työn ammattilaisia.
Suntion arjen perusasetelmat eivät ole juuri muuttuneet, alalla 16 vuotta työskennellyt Eija Jaakola arvioi.
– Sähköinen varausjärjestelmä on toki ollut suuri mullistus.
Munkkiniemeläissuntioiden elämässä uuvuttavin muutos on ollut puolitoista vuotta sitten toteutettu seurakuntaliitos. Siinä Munkkivuoren ja Munkkiniemen seurakunnat yhdistyivät yhdeksi Munkkiniemen seurakunnaksi.
– Työn määrä on lisääntynyt, mutta työntekijöiden määrä vähentynyt, Arja Ahlfors tiivistää tilanteen.
Tällä hetkellä seurakunnan kahdesta kirkosta ja yhdestä kappelista vastaa viisi suntiota.
– Käytännössä yksi ihminen hoitaa kaiken yhdellä kirkolla.
Saman kokemuksen jakavat monet muut suomalaiset seurakunnat, Ritva Rasila kertoo.
– Varsinkin maaseudulla toimipisteet ovat yhä enemmän hajallaan ja tulee paljon pitkiä ajoja.
Erilaisten perinteiden ja totuttujen käytäntöjen välillä luoviminen on ollut kiperä paikka Arja Ahlforsille, joka on seurakunnan suntioiden esimies. Siirtymäaika ei ole sujunut kitkatta koska ”meillä on aina tehty näin”.
Kahden munkki-alkuisen kirkon välillä tapahtuu helposti sekaannuksia. Tavallista on, että häävieraat suuntaavat Munkkivuoren kirkkoon, kun juhlaa vietetäänkin Munkkiniemen kirkolla – tai toisin päin.
Muutoksia on tapahtunut myös ehtoollisviinipolitiikassa. Arja Ahlfors tilaa tätä nykyä kirkolle viinejä kahdesti vuodessa. Aikaisemmin riitti kertatilaus, mutta viininkulutus lähti nousuun, kun Kotiryhmäverkosto alkoi viettää messuja Munkkiniemen kirkolla.
– Kirkkoviinipullossa ei saa mainostaa mitään, joten siinä ei lue, että se on malagaa. Vaikka sitähän se on.
Kentällä on ajoittaista huolta suntion töiden ulkoistamisesta. Ritva Rasila ei kuitenkaan usko, että kirkko ryhtyy laajempiin ulkoistamistoimiin.
– Suntiot ovat kirkon näköisiä. Heidän sitoutumisensa työhön on aivan toista luokkaa kuin jollakin henkilöstöfirman työntekijällä.
Suntion työnkuva venyy yllättäviin mittasuhteisiin. Arja Ahlfors on muun muassa virittänyt kanttorin apuna kirkon urkuja. Työuran hikisin paikka oli kuitenkin se, kun vihkiparia kuljettava auto ei suostunut käynnistymään. Ahlfors ja bestman käärivät hihansa.
– Työnsimme vanhaa jenkkiavoautoa ylä- ja alamäkeen. Oli 30 asteen helle, ja minulla oli musta puku. Lopulta auto saatiin liikkeelle, mutta olin kyllä ihan kuollut!
Teksti Saila Keskiaho
Kuva Jani Laukkanen
Jaa tämä artikkeli: