Siisteys kunniaan. Suomen Lähetysseuran tuella siisteyskoulutetut naiset kouluttavat ja keräävät itsekin roskia kaksi kertaa viikossa. Varjoista he saavat sekä suojaa että pirteätä näkyvyyttä.
Suojaan sodalta
Etelä-Sudanista paenneet elävät leirillä Etiopiassa turvassa mutta epävarmuudessa.
Teksti ja kuvat Sari Lehtelä / Suomen Lähetysseura
He ilmestyvät kuin tyhjästä ja pian heitä on ympärilläni kymmenittäin. Kaikki haluavat tulla kuvatuiksi ja nähdä kuvansa kameran näytöltä. Sitten hihkutaan, aivan kuten joka puolella Afrikassa. Paitsi että nyt ollaan pakolaisleirillä. Eikö täällä olekaan kurjuutta ja kaaosta, nälkää ja tauteja?
Valtavan telttameren väleissä käydään torikauppaa, tanssitaan väkivallan vastaisen teemaviikon innoittamina, pelataan jalkapalloa, käydään koulua. Muutaman teltan huipulla näkyy risti; suurin osa pakolaisista on kristittyjä.
Kyltit kertovat, että lähes 50 000 pakolaisen leiri on jaettu lohkoihin ja avustusjärjestöille annettu vastuualueet. Kaikki näyttää hyvin järjestäytyneeltä.
Pikakatsahdus Leitchuorin pakolaisleiriin Gambellassa Länsi-Etiopiassa antaa harhaanjohtavan kuvan. Jos haluaa tietää enemmän, pitää kurkistaa telttoihin, katsoa vanhoja naisia silmiin ja kuunnella, mitä naiset kertovat. Mitä he ovat kokeneet lähdettyään pakoon Etelä-Sudanissa joulukuussa 2013 syttynyttä sisällissotaa?
Useimmat, myös lapset ja vanhukset, ovat kävelleet viikkoja päästäkseen turvaan. Nyathak Makuachin mies jäi sotimaan, kun äiti lähti neljän lapsen kanssa pakomatkalle Jubasta tammikuussa. Satunnaiset ruokalahjoitukset pitivät joukon hengissä kolmen kuukauden patikoinnin ajan.
– Jaksoimme, koska meillä ei ollut kannettavaa. Täällä on turvallista. Saamme ruokaa, lääkkeitä ja muuta tarpeellista. Olen terve ja tyytyväinen. Vaikka sota loppuisi, tahdon jäädä tänne, Nyathak Makuach sanoo.
Kaikki muut kertovat haluavansa palata kotimaahansa, kunhan sinne saadaan rauha. Valitettavasti se ei vaikuta todennäköiseltä lähitulevaisuudessa.
Projektikoordinaattori Teweleda Abdesh Luterilaisesta maailmanliitosta (LML) kertoo, että elo-syyskuussa iso osa leiristä joutui tulvan alle. Tulva vei vastarakennetut vessat ja suojat mennessään, ja asukkaat joutuivat keräämään vähäisen omaisuutensa ja siirtymään leirin laitamille ja myös sen ulkopuolelle.
Nyt leiri on osin pystytetty uudelleen. Avun perille saamista ovat hankaloittaneet katkenneet tieyhteydet. Ainoa yhteys alueelle on ollut helikopterilla tai jokipaatilla.
Leirillä on esiintynyt malariaa ja muita tauteja, mutta isoja epidemioita ei tulvasta huolimatta ole puhjennut. Toiselle leirille tulva toi myrkkykäärmeitä, joiden uhrina kuoli 14 ihmistä.
Nyt raskainta on epävarmuus. Leiri pitäisi siirtää toiseen paikkaan, sillä todennäköisesti tulva valtaa leirin uudestaan. Yksi varastoteltta on täynnä putkia, joista pitäisi rakentaa vesijohtojärjestelmä, mutta työtä ei kannata aloittaa.
Kukaan ei tiedä, minne leiri siirretään. Sijannista kilpaillaan, sillä leiri tuo seudulle maksukykyisiä järjestöjen työntekijöitä ja monenlaista toimeliaisuutta. Hintojen noususta tosin kärsivät köyhät. Leirille rakennetut kaivot ja vesijohdot jäävät paikallisten käyttöön, vaikka leiri siirtyisikin muualle. Paikallisväestön saama hyöty edistää suopeaa suhtautumista tulokkaisiin.
Etiopiassa pakolaisleirit elävät jopa kymmeniä vuosia ja muuttuvat tavallaan kaupungeiksi. Niin saattaa käydä myös Leitchuorille. Vasta 2011 itsenäistynyt Etelä-Sudan on joutunut maanosassa tyypillisen etnisten ryhmien välisen sodan uhriksi ja rauhan rakentaminen on työlästä.
Etiopiasta on tullut lähes 200 000 eteläsudanilaispakolaisen myötä Afrikan suurin pakolaisia vastaanottava maa. Pakolaistulvan odotetaan jatkuvan myös tänä vuonna.
Maassa on pakolaisia myös Eritreasta ja Somaliasta. Useimmat maailman yli 50 miljoonasta pakolaisesta etsivät suojaa naapurimaistaan, eivät rikkaasta pohjolasta.
Pakolaisleirit saavat apua kymmeniltä kansainvälisiltä järjestöiltä. Toimintaa koordinoivat Etiopian ja YK:n pakolaisjärjestöt ARRA ja UNHCR.
Suomen Lähetysseura on antanut hätäapua Leitchuorin leirille 100 000 euron arvosta, josta pääosa on Suomen valtion varoja, 15 prosenttia on omavastuuta. Määränpäähän avun on toimittanut Luterilainen maailmanliitto, yksi leirin 12 avustusjärjestöstä. LML vastaa vesi- ja sanitaatiohuollosta, elinkeinojen kehittämisestä ja välttämättömästä materiaaliavusta.
Lähetysseuran tuella on korjattu vessoja, koulutettu siistijöitä, tuotettu opetusmateriaalia sekä hankittu vesikanistereita, työkaluja, puhdistusaineita ja hygieniatuotteita.
Jaa tämä artikkeli: