Kuva: Liisa Huima
Suojaan sukupuutolta
Biologi Mari Miranto , 34, esittelee vasta avatun siemenpankin tiloja Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa. Hän on siemenpankin ainoa työntekijä, jonka tavoitteena on säilöä noin 5 000 siemenen otos jokaisesta Suomen uhanalaisesta kasvilajista. Siemenpankki käsittää vanhan talon kaksi huonetta.
– Täällä esikuivaan siemeniä hyllyn päällä viikon ajan ja siivoan roskat pois, Miranto kertoo ensimmäisessä pienessä huoneessa.
Hän ottaa hyllyltä laatikollisen harvinaisen isotakiaisen kuivia kukkamykeröitä ja sekoittelee niitä vähän, jotta ne kuivuisivat.
Seuravaksi hän kuivattaa siemeniä vielä muutamia viikkoja kuivurissa noin 15 asteen kosteuteen.
Toisessa huoneessa Miranto pakkaa siemenet tiiviiseen foliopussiin ja siirtää ne pakastimeen. Muutamaa viikkoa myöhemmin hän testaa vielä, itävätkö siemenet ja millaisissa oloissa. Jotkin kasvit tarvitsevat itääkseen esimerkiksi hapettoman tilan tai tulta, koska ne ovat sopeutuneet itämään syvällä merenpohjassa tai metsäpaloalueilla.
Siementen on määrä säilyä täällä kymmeniä, jopa satoja vuosia. Jos kasvi kuolee luonnossa sukupuuttoon, siemenpankin siemeniä voi idättää ja taimia palauttaa takaisin luontoon.
Työt puutarhalla Miranto aloitti jo opiskeluaikanaan: alkuun puutarhatöissä ja oppaana. Siemenpankkia hän on ollut suunnittelemassa jo vuodesta 2007.
– Siemenpankin perustamiseen ei tahtonut herua rahaa millään, mutta viime syksynä EU myönsi rahoituksen.
Euroopassa luonnonkasvien siemenpankkeja on kolmisenkymmentä, mutta Pohjois-Euroopassa vain Norjassa on yksi pieni. Huippuvuorilla on suuri siemenpankki, jonne on säilötty ruokakasveja, myös suomalaisia. Kumpulaan tulee mahdollisesti myöhemmin myös baltialaisten ja ruotsalaisten luonnonkasvien siemeniä.
Lajeja kuolee sukupuuttoon nyt nopeasti.
– Suomalaisista kasveista onneksi useimmat voi kuivata ja pakastaa. Tropiikissa on enemmän lajeja, joille tämä keino ei käy.
Täällä pohjoisessa pakastaminen ja kuivaaminen ei näytä sopivan luonnonvaraisille orkideoille eli kämmeköille, joita täällä on parikymmentä lajia. Joistakin on jäljellä vain muutama yksilö. Niiden suojelu on hankalaa. Siemenet ovat hyvin pieniä, ja ne tarvitsevat heti kasvamisensa alkuun avukseen tietynlaisen sienijuuren, koska siemenissä itsessään ei juuri ole vararavintoa.
Tehtävään nimetyt biologit ovat vasta alkaneet kerätä siemeniä, eikä niitä vielä ole paljoa. Miranto on iloinen jokaisesta.
Ensimmäisenä siemenpankkiin talletettiin erittäin uhanalaisen Kanta-Hämeen maakuntakukan hämeenkylmänkukan siemeniä. Puolet kerätyistä ja kuivatuista siemenistä lähetetään vielä varmuuden vuoksi turvaan jonkin toisen maan siemenpankkiin.
P.S. Vapaa-ajalla innostun käsi-
töistä. Virkkaan, neulon ja teen ristipistotöitä. Nyt virkkaan työlästä parisängynpeitettä, ja aina välillä haluan tehdä vaihteluksi jotain erilaista.
Asun Leppävaarassa ja kuljen sieltä töihin junalla tai pyörällä. Pyörällä pääsen usein nopeammin, kun en asu ja työskentele ihan aseman vieressä.
Kesällä kävin paljon uimassa Espoon Luukissa ja merenrannalla Westendissä tai Seurasaaressa.
Elina Venesmäki
Jaa tämä artikkeli: