Asema paranemassa. Somalian uuteen parlamenttiin ollaan saamassa kiintiötä naisedustajille. Naisille ollaan takaamassa 25 prosentin osuutta paikoista.
Suomalaiset edistävät Somalian rauhaa
Miten ja kenen kanssa ihmisoikeustyötä voidaan tehdä sellaisissa maissa, joissa tapahtuu vakavia ihmisoikeusrikkomuksia?
Teksti Pauliina Koponen
Kuva Kirkon Ulkomaanapu
– Uskonnolliset johtajat pyysivät sitä, koska olivat huolissaan radikaalien ryhmien tulkinnasta. Halusimme tukea perinteisen näkemyksen mukaista maltillista islamin opetusta. Muuten olisi mahdollista, että radikaalit tulkinnat shariasta pääsisivät valloilleen, kertoo johtaja Antti Pentikäinen .
Paikallisilla heimojohtajilla ja uskonnollisilla johtajilla on paljon vaikutusvaltaa, mutta kansainväliset tahot ovat hyljeksineet heitä. Kirkon Ulkomaanapu sai johtajat kuitenkin mukaan pitkään työstettyyn rauhanprosessiin.
– Heidän mukaantulonsa tarkoitti, että saimme muutettua rauhanprosessin strategiaa oleellisesti. Nyt on toivoa syvien jännitteisten rakenteiden purkamisesta ja yhteiskunnan eheytymisen mahdollisuudesta. Tämä oli onnistuminen ja läpimurto, jonka kaltaista ei yhden järjestön kohdalla tapahdu montaa kertaa, kertoo Pentikäinen.
Somaliaan vuonna 2004 valitun väliaikaishallituksen kausi päättyy tässä kuussa. Viime vuonna klaanien ja heimojen vanhimmat päättivät muodostaa YK:n tuella Kansallisen vanhimpien neuvoston valmistelemaan perustuslakia. Vanhimpien neuvosto koostuu vain miehistä. Yhdeksi keskustelunaiheeksi nousivat naisten oikeudet, kuten kiintiön määritteleminen parlamenttiin valittaville naisille, jotta naisten asemaa turvataan parlamentissa.
– Miehet keskustelivat pitkään naisten oikeuksista. Kirkon Ulkomaanavun tukemissa koulutuksissa olleet uskonnolliset johtajat ottivat yhteisen kannan naisten kiintiön tarpeellisuudesta. Ehdotusta kritisoitiin, mutta sen perusteltiin olevan islamin mukaista. Nyt näyttää siltä, että Somalian uuteen parlamenttiin saadaan naisille 25 prosentin edustus, kertoo Pentikäinen prosessin kulusta.
Somaliassa tehty rauhantyö kertoo paljon ihmisoikeustyöstä.
Yksi asia on, että vankkumaton usko ihmisten tasa-arvoon antaa rohkeutta dialogiin, joka ei koostu vain omista tarpeista.
– En näe isoja ristiriitoja siinä, miten eri uskonnot hahmottavat ihmisen loukkaamattomuuden ja arvon. Uskontoa kyllä käytetään sitomaan ihminen vallitsevaan asetelmaan ja vallanpitäjiin. Se taas kertoo enemmän ihmisen pienuudesta kuin uskonnoista, hahmottelee Pentikäinen.
Avainhenkilöiden kanssa syntyneet luottamukselliset suhteet mahdollistavat keskustelun jatkumisen.
– Naisen alistettu asema on historiallinen valhe, tragedia, johon eri kulttuurit uskovat. Tällaisissa tilanteissa naisten väliseen solidaarisuuteen ei voi luottaa, vaan naiset ovat itse itseensä kohdistuvien ihmisoikeusloukkausten tekijöitä, kommentoi Pentikäinen.
Niinpä esimerkiksi Liberiassa uskonnolliset johtajat kouluttavat yhteisöjä ja siellä kätilöinä toimivia henkilöitä lopettamaan silpomiseen liittyvät perinteet.
– Ihmisoikeuksien toteutumiselle ei ole muuta estettä kuin ihmisten sokeus. Pahinta on uskoa myyttiin, jota ei uskalla kyseenalaistaa.
Todellisiin muutoksiin ei Antti Pentikäisen mukaan päästä ulkoa tuoduilla opeilla tai opettajilla. Paras muutoksen välittäjä on sellainen, joka on yhteisössä läsnä ja jolla on yhteisön syvällinen tuntemus. Ulkopuolisten tärkein rooli on asettua itsensä alttiiksi antavien muutoksentekijöiden tueksi. Yhteisöt eivät yleensä kestä sisältä päin tulevaa muutosta ilman konfliktia.
– Muutoksen vastaiset voimat aktivoituvat. Syntyy syntipukki-efekti. Kun joku avaa suunsa yhteisön sisällä, uhkailulla ja väkivallalla ei ole rajoja. Kaikkein julmimmatkin seuraukset ovat mahdollisia, kuvailee Pentikäinen.
– Tämä on nähtävissä myös Suomessa, lisää Pentikäinen, ja olemme hetken hiljaa. Mielessäni välähtävät monet lehtiotsikot. Tasa-arvokeskustelussa ollaan eri vaiheissa Suomessa ja Somaliassa, mutta tasa-arvo ei ole totta kaikille Suomessakaan.
Keskustelua tarvitaan, väittelyäkin. Maailmankuva ei muutu ilman konfliktia. Mutta suurimmat muutokset tapahtuvat kuitenkin myönteisen kautta, dialogissa. Tämän läksyn ovat Pentikäiselle opettaneet somalialaiset sharia-opettajat. Se, että toisen uskonnon edustajat, ulkomaalaiset toimijat kunnioittavat muslimitraditioita, kuuntelevat ja pitävät sanansa, motivoi myös somalialaisia pitkäjänteiseen työhön oman yhteiskuntansa kehittämisessä.
Jaa tämä artikkeli: