Kirkkoherra Marino Trevisini pähkäilee, mistä seurakunta saisi rahat kattorakenteiden korjaamiseen. Nyt kirkkosalin kattoa kannattelevat väliaikaiset tukipylväät. Kuva: Sirpa Päivinen
Suomen katolinen kirkko on rutiköyhä
Upea katolinen Pyhän Henrikin katedraali uhkaa sortua, mutta kirkon korjaaminen maksaa enemmän kuin mihin katolisella seurakunnalla riittää varoja.
Pyhän Henrikin katedraali Kaivopuiston kupeessa joutui heinäkuun alussa yllättäen käyttökieltoon. Kuntokartoitus osoitti vakavia vikoja katolisen pyhäkön kattorakenteessa, ja katon pelättiin romahtavan.
Saadakseen kirkkonsa takaisin käyttöön Pyhän Henrikin katedraaliseurakunta rakennutti nopeasti kirkkosalin yhdelle sisäseinälle neljä tukipylvästä. Noin viikon kuluttua käyttökielto purettiin, mutta laudoista tehdyt tukipylväät kelpaavat vain väliaikaiseksi ratkaisuksi. Varsinaiset ongelmat kattorakenteessa täytyy korjata pian.
– Kysymys on vain siitä, millä korjaus maksetaan, kirkkoherra Marino Trevisini huokaa.
Pyhän Henrikin katedraaliseurakuntaa kuormittavat vanhat remonttivelat, eikä tulopuoli ole kunnossa. Luterilaiset ja ortodoksit voivat korjauttaa kiinteistöjään verovaroin, mutta katolisella kirkolla ei ole Suomessa oikeutta kerätä veroja.
Lähikuukausina selvinnee, täytyykö vuonna 1860 valmistuneen Pyhän Henrikin katedraalin vesikatto uusia kokonaan vai riittävätkö paikalliset korjaukset. Kummassakaan tapauksessa katolinen seurakunta ei selviä urakasta omilla rahoillaan.
– Olemme anoneet opetusministeriöltä valtion tukea. Ilman apua emme pysty korjaamaan kirkkoa, isä Trevisini kertoo.
Käyttökiellon aikana messut pidettiin seurakuntasalissa. Unioninkadulla sijaitseva evankelisluterilainen saksalainen seurakunta puolestaan lainasi kirkkotilaansa vihkimisille, jotka oli aiottu pitää Pyhän Henrikin katedraalissa.
Katolisia seurakuntia on seitsemän
Katolisen kirkon seurakuntia on seitsemän, joista kaksi on Helsingissä. Muut ovat Turussa, Tampereella, Jyväskylässä, Kouvolassa ja Oulussa, joissa on yhteensä noin 10 000 jäsentä.
Seurakunnat yhdessä muodostavat Helsingin hiippakunnan, jota johtaa Helsingin katolisen hiippakunnan asiainhoitaja ja tuleva piispa isä Teemu Sippo.
Papit eivät saa palkkaa
Pyhän Henrikin katedraaliseurakunta saa enimmät tulonsa kolehdista. Messujen kolehtirahat kuluvat kirkon lämmittämiseen, kiinteistöveroon ja sähköön. Työntekijöille ei pystytä maksamaan palkkaa, eikä myöskään isä Trevisini saa työstään rahaa.
– Asun pappilassa ja saan ruuan ja vaatteet kirkolta. Katoliset papit ovat naimattomia, joten minun ei tarvitse elättää perhettä. Koko Suomen katolisessa kirkossa on vain 5–6 henkilöä, jotka saavat säännöllistä palkkaa.
Helsingin hiippakunta, johon kaikki Suomen katoliset seurakunnat kuuluvat, saattaa joskus lähettää rahaa köyhimmille seurakunnille. Mutta eipä hiippakuntakaan kylve rahassa. Vapaaehtoiset jäsenmaksut eivät ole juuri tuoneet kassaan täydennystä, ja rappeutuvia kirkkoja on myös muualla kuin Helsingissä.
Katolisella kirkolla on Suomessa noin 10 000 jäsentä, joista suurin osa elelee Helsingissä. Pääkaupungista löytyy myös toinen katolinen seurakunta – Pyhän Marian seurakunta kokoontuu Meilahdessa.
Ulkomailta ei heru rahaa
Yksittäiset katolilaiset antavat joskus kirkolleen vapaaehtoisia lahjoituksia, mutta moni jäsen joutuu itsekin sinnittelemään pienillä varoilla. Pyhän Henrikin katedraaliseurakuntaan kuuluu paljon ulkomaalaisia, ja heidän joukossaan on pakolaisia.
– Seurakuntalaisilla on 80 eri kansallisuutta. Noin puolet on Suomen kansalaisia, mutta osa on saanut kansalaisuuden myöhemmin, sanoo Trevisini, joka on itse Italiasta kotoisin.
Suomen katolinen kirkko ei saa ahdinkoonsa kovin paljon apua myöskään ulkomailta. Isä Trevisini huomasi tämän työskennellessään aiemmin Oulussa, johon vasta rakennettiin katolista kirkkoa. Kun hän pyysi ulkomaalaisia tukemaan rakentamiskustannuksissa, rahaa lahjoitettiin vain Saksasta.
– Saksassa katolinen kirkko kerää veroja ja heillä on auttamisen perinne. Muualla organisaatioilla oli sääntöjä, jotka estivät avustukset. Sääntöjen mukaan he saattoivat lähettää rahaa kehitysmaihin mutta eivät Suomeen, joka on Euroopassa, Trevisini kertoo.
Jaa tämä artikkeli: