Pikainen silmäys. Kiertokäyntiryhmät pysähtyvät Temppeliaukion kirkossa keskimäärin kymmenestä viiteentoista minuuttia.
Suomen kirkon näyteikkuna
Temppeliaukion kirkko on kesän vilkkaimpina turistipäivinä kuin kuhiseva muurahaispesä.
Oooh, huokaa joukko eteläkorealaisia eläkeläisrouvia Temppeliaukion kirkon ovella. Katseet kohoavat kirkkosalin hohtavaan kuparikattoon, ja kameroiden salamat välkkyvät.
– Niin kaunista, niin paljon valoa! Ja oi, miten upeat urut, ihastelee Jung Im Kim.
Ystävättäriensä kanssa neljännellä Euroopan-matkallaan oleva entinen opettaja on Temppeliaukion kirkon tyypillinen kesävieras: risteilyturisti, joka kiertää kerralla kaikki Itämeren maat. Aamupäivän aikana kirkossa on käynyt jo 700 ranskalaista sekä ainakin brasilialaisia, israelilaisia, intialaisia ja hollantilaisia.
Omin päin matkustavat kanadalaiskaverukset Blake Abbie ja Matthew Fong ovat tulleet hämmästelemään kirkkoa Suomessa käyneen tuttavansa suosituksesta.
– Cool (makeeta), on nuorukaisten kommentti arkkitehtonisesta erikoisuudesta.
Suomalaisten ystäviensä kanssa sisälle poikennutta italialaista Moira Mastronea puolestaan kummastuttaa kirkon sijainti.
– Miksi ihmeessä kirkko rakennettiin kallion sisään? hän kysyy.
Kesän vilkkaimpina risteilijäpäivinä Temppeliaukion kirkko on reippaasti ylikansoitettu. Sightseeing-ryhmien vakiokohteessa saattaa vierailla päivän aikana yli seitsemän tuhatta ihmistä.
Taivallahden seurakunnan pääoppaan Veikko Laitisen mukaan turistien paljous on kaksipiippuinen juttu, sillä kirkot ovat ensisijaisesti jumalanpalveluksia ja kirkollisia toimituksia varten. Niiden aikana Temppeliaukion kirkko on suljettu turisteilta. Tosin tilaisuuksiin saa halutessaan osallistua.
– Toisaalta, edesmennyttä piispa Aimo T. Nikolaista lainaten, Temppeliaukio on Suomen kirkon näyteikkuna maailmalle.
Taivallahden seurakunta tekee tiivistä yhteistyötä Helsingin turistiopastoimistojen kanssa. Bussiryhmien vierailut kirkossa on porrastettu. Vilkkaimpina päivinä liikennettä ohjaavat tiepalvelumiehet.
– Ruuhkista syntyy silloin tällöin pientä hankausta lähikortteleiden asukkaiden kanssa. Kaikki tehdään, mitä voidaan.
Trafiikkia on erityisesti kesälauantaisin, jolloin suositussa vihkikirkossa astelee alttarille yksi pari tunnissa. Aikaa on varattu puoli tuntia vihkimistä kohti, minkä jälkeen kirkko avataan yleisölle varttitunniksi. Sitten on seuraavan vihkiparin vuoro.
Muutoin kirkon tunnelma pyritään pitämään mahdollisimman levollisena muun muassa soittamalla elävää musiikkia. Oman oppaan kanssa liikkuville ryhmille kerrotaan kirkosta jo etukäteen bussissa, kirkossa opastavat vain seurakunnan omat oppaat tilauksesta.
– Toisinaan joudumme huomauttamaan kirkkoihin tottumattomia esimerkiksi kovaäänisestä puheesta, Laitinen kertoo.
Pääopas on katsellut kirkon kasvavaa turistirallia jo yli 36 vuoden ajan. Kirkon valmistumissyksynä 1969 kävijöitä oli 100 000. Uutuudenviehätykseksi luultu vierailijamäärä on kohonnut noin 500–600 000 kävijään vuodessa. Heistä turisteja on noin 400 000. Kolmessa vuosikymmenessä kirkossa on vieraillut yli 20 miljoonaa ihmistä.
– Silloin tällöin on käynyt pieniä notkahduksia. Edellinen lama vähensi matkailua. Tshernobylin onnettomuus pelästytti amerikkalaiset turistit, ja Estonian onnettomuus puolestaan romahdutti ruotsalaiskävijöiden määrän, Laitinen kertoo.
Kävijävirta tuo seurakunnalle myös taloudellista tukea. Kirkon eteisessä myytävien korttien, kuvateosten ja cd-levyjen tuotto kattaa seurakunnan oppaiden palkat ja muut turisteista koituvat kulut. Moni turisti jättää euronsa myös lähetyskynttelikön rahalippaaseen. Vuotuinen lähetyskannatus on seurakunnassa aivan omaa luokkaansa, jopa 40 000 euroa.
– Pääsymaksua on joskus kaavailtu, mutta sellainen tuntuu Suomessa vieraalta.
Teksti Anu Heikkinen
Kuva Sirpa Päivinen
Jaa tämä artikkeli: