Kuva: Sirpa Päivinen
Suomenlinnalaiset muistelevat lapsuuttaan
Suomenlinnassa asui lapsia 1940-luvullakin, jolloin saari toimi vielä suljettuna sotilasalueena.
Jouni Romppasenlapsuuskoti sijaitsi Suomenlinnassa, sillä hänen isänsä työskenteli puolustusvoimissa. Vuonna 1940 syntyneelle Romppaselle on jäänyt mieleen, kuinka suljetulle sotilasalueelle tullessa täytyi näyttää maihinnousulupa. Saari oli kokonaan suljettu ulkopuolisilta vuoteen 1948 asti.
Poikana Romppanen törmäsi myös venäläisiin sotilaisiin.
– Isäni oli tulkkina sotakorvausneuvotteluissa. Venäläiset pyysivät isää saunamatkallamme käymään heidän esikunta-aluksessaan. Pelotti, kun en ymmärtänyt, mitä ympärillä puhuttiin, Romppanen kertoo.
Lapsille seurakunta tarjosi tärkeää tekemistä. Puolustusvoimat järjesti elokuvailtoja, mutta ulkopuolisia huveja ei juuri ollut.
Romppanen osallistui poikakerhoon ja lauloi kirkkokuorossa.
– Kirkossa ei ollut vielä kryptaa, ja kerho kokoontui Susisaaressa. Vanha linnoitus oli kunnostettu seurakunnan käyttöön.
Raamattu tuli tutuksi tenaville, jotka jaksoivat lukea lumisotien jälkeen. Poikakerhossa käytiin kilpailua, kuka lukee Raamatun läpi nopeimmin.
– Meille muodostui seurakunnan kautta jonkinlainen vakaumus.
Romppanen asui saarella vuoteen 1962 saakka, jolloin hän meni naimisiin.
– Kesti monta tuntia, kun tavaroita tuotiin Suomenlinnaan, Salmela muistelee.
Kansakoulua pystyi käymään Suomenlinnassa, mutta oppikouluun piti mennä Helsingin keskustaan. Talvisin käveltiin jään yli ja kasvoja tuiversi kylmä tuuli.
– Joskus harvoin pääsin upseerien autokyydillä.
Salmela kävi seurakunnan tyttökerhoa ja partiota, ja kesäisin Axel von Fersen -yhteysalus kuljetti Vallisaareen uimakouluun.
– Tyttökerhossa luettiin Uutta Testamenttia ja laulettiin. Vieläkin osaan hengellisiä lauluja.
Salmela piipahtaa Suomenlinnassa ainakin kerran kesässä. Etenkin sireenien kukkimisaikaan muistot tulvahtavat, sillä lapsuudenkodin lähellä kasvoi sireenejä.
Koti oli kirkon vieressä, ja lapsena tyttö kävi äidin kanssa paljon kirkossa.
Omille teilleen Salmela lähti opiskelujen alettua 1960. Hän kuitenkin vieraili Suomenlinnassa niin kauan, kunnes isä jäi eläkkeelle armeijasta 1971 ja vanhemmat muuttivat saarelta.
Pekka Siitonenkastettiin Suomenlinnan kirkossa.
– Siitä alkoi seurakuntaelämään tutustumiseni, sanoo vuonna 1942 syntynyt Siitonen, joka kävi lapsena Suomenlinnan poikakerhossa ja kirkkokuorossa.
Kirkkokuorosta starttasi elinikäinen kuoroharrastus.
– Vaimon vietyä mantereelle jatkoin laulamista Oulunkylän kirkkokuorossa ja sen jälkeen muissa kuoroissa.
Seurakunta-aktiivisuus on vähentynyt, mutta lapsuuden seurakuntavuosia Siitonen pitää tärkeänä elämänvaiheena.
Saaressa harrastuksiin kuuluivat seurakunnan lisäksi uiminen ja veneily. Luonto tarjosi myös mahdollisuuden rauhoittumiseen.
– Kävin purkamassa murrosiän kriisejä Kustaanmiekalla. Kävelin iltaisin ja katselin merta – oli kiva olla joskus yksin.
Kokoontuminen kerran vuodessa
Suomenlinnan takavuosien poika- ja tyttökerholaiset ovat tavanneet kerran vuodessa jo vuosikymmenten ajan. Poikakerholaisten muistelutapaamiset alkoivat 37 vuotta sitten, ja tyttökerhossa olleet tulivat mukaan parikymmentä vuotta sitten.
Viimeisten kymmenen vuoden ajan tapaaminen on aloitettu hartaudella Suomenlinnan kirkossa. Kirkosta siirrytään Upseerikerholle syömään.
Seuraavan kerran muistelot ovat lauantaina 9.5. Silloin Suomenlinnan entiset kasvatit luovuttavat kirkolle teräksestä laserleikatun reliefin, jossa on Suomenlinnan kirkon kuva. Tapaamiseen odotetaan noin sataa ihmistä.
Jaa tämä artikkeli: