Suomettumisen muisto
Kuva: Marko Leppänen

Kuva: Marko Leppänen

Suomettumisen muisto

Rätinää riittää, kun rastaat antavat varikselle kyytiä.

Isojen ja pienten usein epäluuloisesta rinnakkaiselosta muistuttaa Itäkeskuksen ja Marjaniemen väliin asettuva Ystävyydenpuisto. Nimi viittaa Suomen idänpolitiikkaan, ja puiston edustaa hallitsee Antti Neuvosen pronssipatsas, joka paljastettiin 1983 YYA-sopimuksen 35-vuotisjuhlan kunniaksi. Toinen versio ”kansojen ystävyyden monumentista” annettiin Moskovaan. Mahtipontinen vastalahja ehti Hakaniemenrantaan Neuvostoliiton sortumisen aattona.

Ystävyydenpuisto on sekametsää, jossa on varjoisia kuusikkopolkuja, heleää viitaa, kielomerta, sammaleisia kiviä, kalliomäki, kosteikko, juoksuhautoja ja nuorten seikkailijoiden risumajoja. Mieleen muistuu samainen metsä 1970–80-lukujen taitteesta. Se oli peltojen reunustama, ja sen helmassa uinui pieni autioitunut kesämökki.

Niin sanottu suomettuminen vaikutti muuallakin Helsingin nimistöön. Saatiin Lenininpuisto ja pyyhittiin kartalta Ryssänkari ja Ryssänniemi. Myötäsukainen idänsuhde lipsui hävettävän puolelle, mutta siinä piili myös – kuten historiantutkija Jukka Tarkka on painottanut – hengissä selviytyjän kyynistä oveluutta.

Niin tai näin, monimuotoinen metsäpuisto tuntuu huokuvan ajan ja ideologiat ylittävää ystävällisyyttä. Rastaatkin jo rauhoittuivat.

Marko Leppänen
Kerro meille paikasta, josta kannattaisi tehdä juttu: toimitus@kirkkojakaupunki.fi.

Jaa tämä artikkeli: