Suonpää: Juudas ja märtsiküüditamine

Suonpää: Juudas ja märtsiküüditamine

Maaliskuisena pitkäperjantaina kansanmurha oli hyvin lähellä suomalaisia.

Pitkäperjantaina muistelin, mitä eräs vanha virolainen mies vuosia sitten kertoi minulle Juudaksesta, kavaltajasta. Tarvo kertoi itse olleensa paikalla. Hänen pitkäperjantainsa oli 25. maaliskuuta, kuusikymmentäseitsemän vuotta sitten, vuonna 1949.

Aamuyöllä se oli tapahtunut. Sotilaat ja miliisit hakkasivat talojen ovia, sisään mentiin ase kädessä. Ihmisiä hakattiin. Viro oli jäänyt kahden fasistisen valtion jyräämäksi ja hävinnut toisen maailmansodan, kerta toisensa jälkeen. Tuona yönä miehittäjä teki selväksi, miten Viroa aiotaan hallita: pelolla.
 

Me olimme listalla vain varalla. Se Juudas ei löytänyt ketään muuta."


”Sotilaat haukkuivat meitä ja uhkasivat tappaa minut, koska olin jo 15-vuotias ja siis aikuinen. Meidät vietiin ulos, miehet nauroivat ja äitini itki. Minua ei tapettu, mutta mitään emme saaneet mukaan.”

Yli 20 000 ihmistä otettiin kiinni, suurin osa naisia ja lapsia. Perheet tungettiin karjavaunuihin ja lähetettiin itään. Neuvostoliitto hankkiutui eroon kansanvihollisista.

”Meidät vietiin Siperiaan ristiinnaulittavaksi”, hän kertoi. ”Äiti kuoli, sisko kuoli, mummu kuoli. Isä oli tapettu jo aikaisemmin. Mutta emme me mitään kansanvihollisia olleet sen enempää Viron kansalle kuin Neuvostoliitollekaan. Me olimme listalla vain varalla. Se Juudas ei löytänyt ketään muuta.”

Kun Moskova oli päättänyt kansanvihollisten kyyditsemisestä, päätettiin lukumäärä, ei nimiä. Suunnitelmataloudessa kansanmurhakin perustui kiintiöihin. Tarvon perhe asui pienessä kylässä, jossa ei ollut kansanvihollisia riittävästi. Kiintiö piti kuitenkin saada täyteen.

Maaliskuun kyyditys, märtsiküüditamine, vei 3 prosenttia kansasta. Sota oli jo vienyt lähes kuudenneksen. Niin lähellä kansanmurha oli suomalaisia.

Kun kysyin Tarvolta, antoiko hän koskaan venäläisille anteeksi, hän naurahti pilkallisesti. ”Mille venäläisille? Ne puhuivat viroa kaikki ne juudakset. Se oli minun kouluni opettaja, joka valitsi meidän perheen.”
 

Maaliskuun 25. vuonna 1949 käynnistetyissä kyydityksissä 30.000 perhettä, yhteensä yli 90.000 ihmistä, vangittiin Baltian maista ja vietiin Siperiaan. Kyyditysten uhreista valtaosa oli naisia ja lapsia. Maaliskuun kyyditysten muistopäivää vietetään 25. maaliskuuta. Tänä vuonna se sattui pitkäperjantaille.

Kirjoittaja Twitterissä: @suonpaa 

Jaa tämä artikkeli: