Suonpää: Kirkkokäsikirja joustaa maaliskuussa
Jotkut sanovat, ettei pappi voi vihkiä samaa sukupuolta olevaa pariskuntaa, koska se on kirkkokäsikirjan vastaista. Kirkkokäsikirjasta on kuitenkin joustettu ennenkin.
Kirkkokäsikirjan mukaan avioliitto solmitaan sulhasen ja morsiamen välille. Muunlaisia kaavoja ei kirkkokäsikirjassa ole, eikä niitä tähän hätään saadakaan.
”Jumalanpalvelukset on pidettävä ja kirkolliset toimitukset suoritettava kirkkokäsikirjan mukaisesti”, sanotaan kirkkojärjestyksen toisen luvun ensimmäisessä pykälässä. Määräys on varsin selvä ja yleinen tulkinta yksiselitteinen: kirkkokäsikirja on kirkolliskokouksen päättämä, ja siksi se on sitova normisto jumalanpalveluksia ja kirkollisia toimituksia varten. Kirkkokäsikirjan mukaan mennään, korosti myös piispainkokouksen selonteko elokuun lopussa.
Paitsi, että maaliskuussa ei enää mennäkään, enkä nyt puhu homojen vihkimisestä.
Maaliskuun ensimmäisenä päivänä 2017 viettää läntinen kristikunta tuhkakeskiviikkoa, paastonajan alkua. Aineen katoavaisuudesta kertova tuhka symboloi katumusta, ja siksi paastonaika aloitetaan monissa seurakunnissa Suomessakin piirtämällä tuhkaristi seurakuntalaisen otsaan. ”Tuhkalla merkitsemisessä käytetään veteen sekoitettua hienoa tuhkaa”, ohjeistaa kirkkokäsikirja ja – kuten on korostettu – tätä kaikki asianosaiset noudattakoot. Onhan kyse kirkolliskokouksen päätöksestä. Sellaisia vastaan ei pidä anarkistipappien kapinoitseman.
Ohje on kuitenkin huono, eikä sitä pidä kenenkään noudattaa. Vesituhkaseos on nimittäin voimakkaan emäksistä ja aiheuttaa ihoärsytystä tai jopa palovammoja, kuten esimerkiksi Kokkolan seurakunnassa huomattiin. Vaikka katumusta korostetaankin, niin tarkoitus ei kuitenkaan ole tehdä seurakuntalaiselle polttomerkkiä otsaan. Pahimmillaan parantuminen on kestänyt jopa useamman viikon. Kun kirkkokäsikirjan ohje satuttaa, pitää seurakunnissa soveltaa. Ohje joustaa kyllä.
Kirkkokäsikirjan ohjeiden on tarkoitus palvella seurakuntalaisia. Tämä on tärkeä asia. Muistuttihan Jeesuskin siitä, että sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Kaiken järjen mukaan tämän täytyy koskea myös kirkollisia toimituksia. Ei asiassa merkittävää epäselvyyttä olekaan. Kirkkohallitus ohjeisti seurakuntia yleiskirjeessään ja suositteli, että kirkkokäsikirjan kirjaimesta huolimatta seurakunnissa tehtäisiin tuhkaseos veden sijasta öljyyn – ettei satutettaisi seurakuntalaisia.
Avioliittokeskustelun aikana on usein todettu, että kirkon päätöksenteko on hidasta. Tuhkakeskiviikkona voimme kuitenkin muistaa, että tärkeissä ja kiireellisissä asioissa ei tarvitse jäädä piiloon kirkolliskokouksen selän taakse. Ohje veden korvaamisesta öljyllä ei edellyttänyt kirkolliskokouspäätöstä tai selvityksiä ja selontekoja. Kirkko ei jäänyt jumiin teologiseen keskustelun eikä perinteidensä kahlitsemaksi. Kirkollinen toimitus ei satuta seurakuntalaisia vaan palvelee heitä. Näin pitääkin olla. Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan. Edes kirkossa.
Jaa tämä artikkeli: