Suonpää: Oikeus olla se, mikä olen
Kitinä Kirkko Prideilla -bannerin sanavalinnoista on teologisen närkästyksen alle piilotettua homokammoa. Sorrettu kansa kaipaa toimintaa, ei teologista näpertelyä.
”Minä olen se, joka olen”, lukee tällä viikolla Vantaan ja Helsingin seurakuntien Kirkko prideilla -bannerissa. Taas on Jumalan sanaa tulostettu näkyvälle paikalle julkiseen tilaan. Yleensä tässä kohtaa älähtävät Vapaa-ajattelijat, tällä kertaa kitinä kuuluu omasta porukasta. Ei olisi, kuulemma, sopinut rekan kylkeen tuollaisia kirjoittaa, se rekka kun on täynnä homoseksuaaleja ja muuten epäilyttävää väkeä. Eniten tästä on puhuttu suljetussa Facebook-ryhmässä, jossa pastorit, tämän kansankirkkomme henkinen selkäranka, saavat keskenään jupista meidän seurakuntalaisten häiritsemättä, mutta on sitä kritiikkiä näkynyt muuallakin.
Närkästys menee osapuilleen näin: toisen Mooseksen kirjan kolmannessa luvussa Jumala on sanonut nimekseen ”minä-olen”, joten ”minä-olen” on Jumalan nimi ja sitä nimeä ei saa turhaan käyttää. Tähän ajatukseen toki kuuluu, että turhaakin turhempaa käyttöä millekään nimelle on kirjoittaa se jonkun homorekan kylkeen.
Vaan voi sitä Raamattua lukea toisinkin. Minulle tuo kohta ei kerro Jumalan nimestä. Minua se muistuttaa siitä, että Jumalan nimellä ole mitään merkitystä. Vain sillä on väliä, mitä Jumala käskee meidän tekevän.
Mooses, jolle Jumala on jo ilmoittanut itsestään huutelemalla palavan pensaan sisältä, on tuossa nimenomaisessa kohdassa juuri heittäytymässä pastoriksi. Hän on nähnyt edessään elävän Jumalan ja kuullut tämän äänen, mutta nimi puuttuu ja ilman nimiä ja sanaleikkejä ei teologiaa tehdä. Jumala on antanut Moosekselle selvät ohjeet lähteä vapauttamaan israelilaisia Egyptin sortajilta. Sen sijaan, että tottelisi, Mooses jankuttaa nimestä. Vastauksesta päätellen Jumala alkaa jo kyllästyä jauhamaan selvää asiaa. ”Minä olen se, joka olen. Menes nyt siitä ja tee, niin kuin käskettiin.”
Jos jokin on, Herra siunatkoon ja jumalauta, Jumalan nimen lausumista turhaan, niin tämä Mooseksen kiertely. Sorrettu kansa kaipaa toimintaa, ei teologista näpertelyä.
Tuskin tässä närkästyksessä tosiasiassa nimiasiasta oli kyse. Nimi on tekosyy, niin kuin oli Mooseksellekin. Viittaus Jumalaan pride-rekan kyljessä, on jo itsessään vaarallinen. Siitä voi nimittäin tulla sellainen kuva, että ne rekassa riekkuvat homoseksuaalit olisivat Jumalan kuvia ja ei tunnu hyvältä ajatus, että Jumala olisi homo. Sanooko Jumala muka Raamatussa, että olisi homo? Ei totisesti sano, niin.
Kirkon näkyvä läsnäolo prideilla ei ole kannanotto tasa-arvoisen avioliiton puolesta – eivätkä pridet ylipäänsä ole avioliittomielenosoitus. Pridessa on kyse oikeudesta olla se, mikä on. Se on oikeus, joka on tässä yhteiskunnassa minunlaisilleni itsestäänselvyys, mutta juhlimisen arvoinen. Niiden, joille se ei ole itsestäänselvyys, rinnalla kirkkokin marssii.
”Siellä, missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni”, lupasi Jeesus, ”siellä minä olen heidän keskellään.” Minun Jeesukseni on mukana prideilla ja vähät välittää isänsä nimestä.
Jaa tämä artikkeli: