Suonpää: Raamattu ei ohjaa kristittyjä
Usein raamatuntulkintaa käytetään apuna silloin, kun ei kehdata myöntää, mistä omassa näkemyksessä todellisuudessa on kyse.
Piia Rytilä vaati Valomerkin kolumnissaan homoja pois raamattukeskustelusta. Rytilä sanoo homokohkauksen takana piileskelevän paljon tärkeämmän asian, keskustelun raamatuntulkinnasta ja Raamatun merkityksestä.
Ajatus menee niin, että homokanta kertoo raamatuntulkintatavasta. Myönteinen homokanta kertoo Rytilan mukaan siitä, että ihminen ”kannattaa järjenkäyttöä ja kirjoitusajankohdan huomioon ottamista raamatuntulkinnassa”. Homokielteiset vastaavasti tulkitsevat Raamattua kirjaimellisesti. Tässä kohdassa syntyy helposti sellainen käsitys, että ihmiset olisivat useinkin omaksuneet homokantansa Raamatusta. Tuskin kukaan on.
Hyvin samankaltaista keskustelua raamatuntulkinnasta on kyllä käyty viime vuosikymmenet muutenkin. Moni perusteli naispappeudenkin vastustamista yksittäisillä raamatunjakeilla, toisten mielestä oli jo korkea aika alkaa kohdella naisia ihmisinä, täysivaltaisinä jäseninä kirkossakin. Ei Raamattu kuitenkaan juuri kenellekään ole ollut se perimmäinen syy vastustaa naisten mahdollisuutta toimia pappina. Kyse oli paljon yksinkertaisemmasta asiasta. Kyse oli siitä, ettei nyt tosiasiassa muutenkaan pidetty naisia ihan yhtä ihmisinä kuin me miehet olemme.
Ajatus Raamatusta uskon ja elämän ylimpänä auktoriteettina on melko ongelmallinen silloin, kun puhutaan etiikasta."
Aikoinaan Oulun piispa L.P. Tapaninen korosti julkisissa puheenvuoroissaan, että Jumala on kaksi sukupuolta luodessaan tarkoittanut näille erilliset tehtävät – eikä naisten tulisi alemmuuskompleksinsa takia pyrkiä hävittämään sukupuolieroja. Yksityisissä keskusteluissa Tapaninenkin kuitenkin myönsi, ettei naispappeuden vastustamiselle nyt niin kovin vahvoja teologisia perusteluja ollut. Päinvastoin, hän piti selvänä ja ihan oikeanakin, että ”jonakin päivänä” myös naiset toimisivat Suomessa pappeina. Hänestä Suomen kansa vain ei ollut siihen vielä valmis.
Samoin se menee niiden homoliittojenkin kanssa. Niin pitkään kun minä pidin homoseksuaalisuutta tuomittavana tai ainakin jotenkin naurettavana, oli helppo tukeutua Paavalinkin sanaan miesten kanssa makaavista miehistä. Tästähän Aito avioliito -kampanjassakin on todellisuudessa kyse. Homoutta pidetään iljettävänä ja Raamattua tarvitaan avuksi, kun ei kuitenkaan kehdata myöntää, mistä näkemyksessä todellisuudessa on kyse.
Kirkon suunnalta kuuluneet homomyönteiset kannat eivät puolestaan kerro Raamatun arvovallan murroksesta tai uudesta tavasta tulkita Jumalan sanaa. Ne kertovat vain siitä, että aiempaa useampi kirkossakin on valmis kohtaamaan homoseksuaalisuutta – ja uskoo muidenkin olevan siihen valmiita.
Piispa Wille Riekkinen sanoi viitisentoista vuotta sitten piispainkokouksen avajaispuheessaan, että ajatus Raamatusta uskon ja elämän ylimpänä auktoriteettina on melko ongelmallinen silloin, kun puhutaan etiikasta. Se oli rohkeasti sanottu – rohkeammin kuin minä uskaltaisin kirkollisessa lehdessä väittää ilman piispallista selkänojaa. Jumala voi puhua meille Raamatun kautta, mutta silloin kun se puhe on ilmiselvästi väärin ja vaarallista, ääni ei ole Jumalan.
Olen minäkin löytänyt monia näkemyksiäni Raamatusta. Eivät ne Raamatusta minulle ole tulleet, mutta etsivä löytää omia ajatuksiaan Jumalan ja pyhien miesten puheista helposti. Katekismuksen mukaan Jumala puhuu Raamatussa ihmisten kielellä. Ne kirjat on kirjoitettu kielellä, jota kirjoittajat ymmärsivät – ja jota uskoivat kuulijan ymmärtävän. Ne tekstit saattavat olla oman aikansa viisaimpien miesten – sic – ajatuksia, mutta osa niistä on kaikkien järkevien nykystandardien mukaan väärin.
Rytilä ehdotti, että keskustelisimme Raamatusta enemmän. Pelkään, ettei siitä ole mitään apua – tai ainakin se uhkaa jäädä teologisen näpertelyn tasolle. Meidän pitää keskustella Raamatun kanssa ja samalla kuunnella itseämme. Kyllä se Jumalan puhekin sieltä sitten kuuluu, jos on kuuluakseen.
Kirjoittaja Twitterissä: @suonpaa
Jaa tämä artikkeli: