Suonpää: Rakkautta kirkon lattialla
Useimmat suomalaiset asunnottomat ovat asunnottomia yksin, mutta Niklas työnsi retkipatjansa kiinni vaimonsa retkipatjaan Lauttasaaren kirkolla.
Lauttasaaren kirkolla levitetään lattialle retkipatjoja suomalaisen säädyllisyyden edellyttämin välimatkoin. Ei tarvitse olla ihan liki, ettei tule vahingossa kosketettua. Useimmat suomalaiset asunnottomat ovat asunnottomia yksin. ”Mun ei tarvii olla yksin”, sanoo Niklas kuitenkin, ”kun mulla on toi vaimo. Vaimo on kiva, pidetään toisistamme huolta. Minä hankin molemmille ruokaa.”
Siirtäessään kahta retkipatjaa vierekkäin Niklas näyttää rakastuneemmalta kuin yksikään sulhanen, jonka olen kirkossa nähnyt hymyilevän. Kirkon lattialla on heidän ensimmäinen parivuoteensa kuukausiin.
”Keväästä saakka me on nukuttu ulkona”, kiertää Niklas kysymystä siitä, missä hän on vaimonsa kanssa ennen kirkkomajoitusta yöpynyt. Vähän hävettää kertoa. ”Vessassa, suoraan sanottuna. Ulkohuusseissa on oltu. Kesällä telttailtiin kolme kuukautta, mutta nyt on vähän kylmä telttailla. Pitää etsiä lämpimiä paikkoja.”
”Metrosta luettiin, että kirkkoon pääsee.” Toivottavasti Metro-lehti neuvoo jatkossakin. Lehdissä asiantuntijat arvioivat usein asunnottomuuden syitä, mutta Niklakselle vuoden merkittävin yhteiskunnallinen uutinen oli se, jonka luettuaan hän löysi yöksi lämpimään. Syy asunnottomuuteen ei tässä keskustelussa selviä eikä ole ehkä aivan selvä Niklaksellekaan. Selvää on vain, että he tarvitsisivat apua. ”Varmaan se on vaan siitä kiinni, etten oikein vaan pärjää täällä, vaikka on vaimo. Tulee aina jotain ongelmia.”
Keneltä Niklasta apua kaipaisi? ”Vaimo minua auttaa mutta kun ei sekään oikein pärjää.” Sosiaalityöntekijän kanssa he ovat välillä asioineet, mutta asuntoa pitäisi kuulemma etsiä itse. ”Ei oo oikein luottotietoja, niin se on vähän vaikeaa.” Yhdestä asuntolapaikasta olisi ollut neuvottelu, mutta Niklas ei ollut neuvotteluun muistanut mennä ja seuraavasta ei ole tietoa.
Selvää ei myöskään ole, mistä kaupungista asuntoa edes pitäisi kysyä. ”Aina ne sanoo, että ette ole täältä ja menkää muualle.” Asunnoton ei ole asunnoton vain yhdessä paikassa vaan kaikkialla. Mikä kotikunta majoittaisi, jos kotikuntaa ei ole, kun ei ole kotiakaan? Niklas ja hänen vaimonsa pyörivät kaikkialla pääkaupunkiseudulla. ”Huomenna pitää käydä bussilippu lataamassa, että pääsee Espooseen etsimään ruokaa, kun Helsingistä jo etsittiin ja pulloja voi löytää kaikista kaupungeista.”
Ulkona tulee käveltyä paljon. ”Ei oo muuta tekemistä ja pulloja ei löydä jos ei liiku.” Vähän pakkokin on kävellä, ”kun on niin kylmä.” Niklasta naurattaa, että jos ei meinaa itse muistaa liikkua riittävästi, siihen kyllä muistutetaan. ”Vartija aina tulee sanomaan, että kävelkää eteenpäin, mutta ei koko yötä jaksa kävellä, kun on nälkä.”
Kaikkein vaikeinta kadulla on löytää paikka, jossa saa olla turvassa. Ulkona on pelottavaa, mutta pakkasta pelottavampia ovat toiset ihmiset. ”Tappeluita siellä on ja tulee juoppoja. Me yritetään vältellä kaikkia asioita ja ihmisiä ettei satuteta. On hyvä kun on vaimo mukana kun yhdessä on turvallisempaa.” Niklas ja hänen vaimonsa pysyvät piilossa niin hyvin, etten minä ulkona huomaisi heitä ollenkaan.
Kirkoissa pariskunta aikoo yöpyä jatkossakin.
”Walkersissa me on oltu kans ja ne on hyviä paikkoja olla, mutta huonoja nukkua – kun on vaan se tuoli. Meinataan mennä kaikkiin kirkkoihin, mihin pääsee. Toivon mukaan moneen, kun saa vähän teetä ja leipääkin. Täältä meitä ei aja kukaan pois ja nyt on helpompi pitää vaimosta huolta. Itsestä ei niin väliä.”
Parisänky Lauttasaaren kirkon lattialla. Kuva: Heidi Kajander-Maavuori
Jaa tämä artikkeli: