Suonpää: Seksineuvoja saunavertauksin
”Mies syttyy kuin sähkösauna. Nainen on enemmänkin sellainen savusauna, kestää pitkään lämmittää.”
Näin muistutti pappi vihkiparia YLE TV2:n Satuhäät -viihdeohjelmassa. Onko tämä nyt sitä viihdettä? Minkä ihmeen takia kirkossa opetettaisiin noin?
Pastori Hanna Paavilainen kirjoitti kolumnissaan teologisen tiedekunnan opettaneen ”enemmän kuolleista kielistä kuin elävistä ihmisistä.” Siltä tosiaan näyttää. Mistä syntyi sellainen ajatus, että teologian maisteri olisi seksuaalisuuden asiantuntija? Miksi kuvittelisimme, että papin tulisi vihkikeskustelussa opastaa jo vuosia yhdessä ollutta pariskuntaa seksin ja läheisyyden perusasioissa?
Ohjelmassa pariskunta kertoo papille, että takana on vaikeitakin aikoja. On kärsitty sitoutumispelosta, meinattu erotakin – ja nyt halutaan jättää nämä vaikeudet taakse, palauttaa luottamus ja mennä naimisiin. Uusperheen elämä ei aina ole helppoa, sen pariskunta on huomannut. Sulhanen oli aikaisemmin ehtinyt tottua olemaan yksin – ja nyt löysikin itsensä suhteesta naisen kanssa, jolla oli kaksi lasta. Pettämistäkin on ollut.
Mitä pappi tähän? ”Nooh, kyllähän toi seksikin on aika tärkeä. Et siinä molemmat vois olla jotenki tyytyväisiä.”
Pariskunta on ymmärtänyt jotakin hyvin oleellista toisistaan ja avioliitosta. He yrittävät puhua sitoutumisesta, vapauden kaipuusta ja siitä, että ”luottamus rakentuu pikkuhiljaa”. Syytä pettämiseen ei pitäisi hakea puolisosta ja siitä, millainen hän on sängyssä. Pappi pitää vihkikeskustelua kuitenkin päättäväisesti seksissä
”Mä aattelen, et sit jos seksi jää pitkäks aikaa pois”, hän jatkaa, ”tai jos ei olla tasapainossa sen asian kanssa, niin se on niin kuin oltais liukuvalla pinnalla.” Varmaan niin. Paitsi, että ulkopuolisen on kyllä aika paha mennä sanomaan, millaisella pinnalla parin seksielämä on. Jokainen parisuhde ei edes tarvitse seksiä, moni kokee läheisyyttä muutenkin. Ei seksi tämänkään pariskunnan ongelma tunnu olevan: ”Mut ei meil kyl siin suhtees oo ollu ongelmia. Ne on ollu vähän muualla.” Kun arki tuntuu kaatuvan päälle ja suhde kriisiytyy, ei siinä vilkaskaan seksielämä auta. Tarvitaan paljon enemmän.
Pappi ei kuitenkaan pääse eroon ajatuksestaan, jota on hellinyt jo jonkin aikaa. Kuningasidea on vasta tulossa: ”Tietysti se miehen luonto on semmonen, et vaik juuri ois noussu sängystä, niin se on valmis seuraavaan. Et onks se niinku uros tuol luonnossa? Et mies syttyy kuin sähkösauna. Nainen voi olla niinku savusauna: kestää pitkään lämmittää.”
”No en mä nyt tiedä”, tietää vihkipari ja alkaa olla aika hämillään. ”En mä nyt... Kyl se meil on aina ollu...”
Ohjaaja ei ole sen kiinnostuneempi pariskunnan puheista kuin pappikaan, vaan leikkaa tähän kohtaan Marvin Gayen soimaan: ”When I get this feelin, I need sexual healing.”
Samaan aikaan iltapäivälehdet ovat täynnä uutisia, joiden mukaan miehet elävät puutteessa ja naiset pihtaavat. Kaukana ollaan vielä samaa sukupuolta olevien parien kohtaamisesta ja ymmärtämisestä kun heteroparejakin käsitellään enimmäkseen yleistysten ja kärjistysten kautta. Seksuaalisuus ja parisuhteet ovat elämän herkimpiä asioita. Eikö edes niistä voisi puhua ilman yleistyksiä? Jos iltapäivälehdet eivät sitä teekään, voisiko edes kirkko?
”Mies” ei ole sellainen, että on ”aina valmiina”. Miehetkin ovat yksilöitä, joilla on tunteet. Avioliitto solmitaan yksilöiden, ei sukupuolikarikatyyrien välille.
Jos seksi tuntuu yhtä työläältä kuin savusaunan lämmittäminen, se ei ehkä johdu kumppanin sukupuolesta vaan siitä, että kyseessä on ajatteleva ja tunteva ihminen, yksilö. Seksiä harrastavat aina yksilöt, eivät sukupuolikarikatyyrit. Ehkäpä vihkikeskustelussa voisikin saunanlämmitysneuvojen sijaan ehdottaa: ”Kysy silloin tällöin puolisoltasi, mistä hän pitää.”
Kirjoittaja Twitterissä: @suonpaa
Jaa tämä artikkeli: