Suonpää: Selänne ja raiskaus – entä jos se olikin totta?
Tammikuun lopussa jääkiekkolegenda Teemu Selänne päätti osallistua keskusteluun maahanmuutosta ja turvapaikanhakijoista. Kuten monelle muullekin, Selänteelle tulivat turvapaikanhakijoista ensimmäisenä mieleen raiskaukset. Selänteen blogikirjoitus Huoleni Suomesta ja turvallisuudesta kertoi syyn:
"Kun kuulin ystäväni alaikäisen tyttären tulleen raiskatuksi turvapaikanhakijoiden toimesta heräsi iso kysymys, missä menee raja auttamisen, suvaitsevaisuuden ja riskinottamisen välillä?"
Ne, jotka muutenkin vierastavat uusia tulijoita, jakoivat Selänteen kirjoitusta ja tämän huolen. Maahan saapuu jostakin kaukaa vieraita miehiä. Pelottaahan se. Ja nyt kiekkolegenda nostettiin Rajat kiinni! -jengin mannekiiniksi. Tuskin hän sitä kuitenkaan halusi.
Vielä vuosi sitten olisi ollut mahdotonta, että olisin väittänyt vastaan jonkun kertoessa raiskauksesta."
Yksikään niistä, joiden mielestä Selänteen huoli oli asiallinen, ei kysynyt, miten uhri voi. Kukaan ei vaatinut syyllisiä vastuuseen. Vastuuseen haluttiin ne, joiden mielestä turvapaikanhakijoita tulee jatkossakin ottaa Suomeen.
Entä me muut? Me emme uskoneet Selännettä. Me syytimme häntä rasismista heti tuoreeltaan. Me ohitimme kertomuksen tapahtuneesta rikoksesta, uskoimme heti juttua keksityksi ja julistimme Teemu Selänteen olevan rasisti. Niin minäkin tein.
Vielä vuosi sitten, ennen kuin keskustelu rasismista ja turvapaikanhakijoista sytytti netin tuleen, olisi ollut mahdotonta, että olisin väittänyt vastaan jonkun kertoessa raiskauksesta. Kynnyksen lapsen kokeman väkivallan kyseenalaistamisessa pitäisi olla vielä paljon korkeammalla.
Huomaan asenteeni muuttuneen. Jos nainen kertoisi minulle tulleensa raiskatuksi, kysyisin nyt ensimmäisenä, onko hän rasisti. Se on yhtä väärin kuin kysyä hameen pituudesta. Syyllistyn siihen, mitä olen aina ennen halveksinut. Kyseenalaistan uhrin tai tapahtuneesta kertovan motiivit. Se on yksiselitteisesti väärin.
Jos nainen sanoo, että hänet on raiskattu, minun tehtäväni ei ole kyseenalaistaa sitä. Minun pitää tukea häntä. Minun tehtäväni ei ole kysyä, onko raiskaus totta tai oliko se oikeasti raiskaus. Poliisin tehtävä on.
Ja jos joku kertoo ystävästään tai ystävänsä lapsesta, joka on järkyttävän väkivallan uhri, minun tehtäväni ei ole kyseenalaistaa sitäkään.
Mitä meille tapahtui? Jotkut kaappasivat huolen seksuaalisesta väkivallasta muukalaisvihansa välineeksi ja uhrit unohtuivat. Nyt uskottava, suurta kansallista ihailua nauttiva urheilusankari kertoi lapseen kohdistuneesta seksuaalisesta väkivallasta ja me kiistelemme hänen motiiveistaan. Ei näin.
Ei tämä Selänteeltäkään ihan oikein mennyt. Kritiikistä (ks. esim. Ylen juttu) suivaantuneena hän twiittasi:
VAU..Kenelle kuuluu oikeus tietää MISSÄ, MILLOIN ja MITEN joku on raiskattu? Tämän raskaan päätöksen tekee vain ja ainoastaan UHRI ei MEDIA!
— Teemu Selanne (@TeemuSel8nne) March 5, 2016
Kenelle kuuluu oikeus tietää? Poliisille, Selänne. Poliisille kuuluu. Jos sinä tiedät asiasta jotakin, sinun tehtäväsi on kertoa siitä poliisille, ei kirjoittaa siitä blogissasi. Minä huomasin asiassa vain rasismin, sinä ulkomaalaiset miehet. Me kumpikin unohdimme lapsen. Pelko valtasi mielen ja sai seurakseen vihaa, ei myötätuntoa.
Poliisin tulee selvittää rikos. Teemu Selänteen kirjoituksessa mainitusta raiskauksesta on eilen tehty rikosilmoitus. Toivottavasti hän vastaa viranomaisten kysymyksiin asiallisemmin kuin meidän muiden. Meille muille hänen ei tarvitse asiasta puhua enää mitään.
Kirjoittajan tili Twitterissä: @suonpaa
Jaa tämä artikkeli: